Kaikkonen on muuten pannut pakettiin kaksi tämän kulmakunnan kunkkua. Nyt kun rokotukset ovat kunnossa niin on alettu tutustua näihin Säätytaloa kiertäviin karvakuonoihin, luvan kanssa ja hihna löysällä - kun tässä nähdään miltei päivittäin niin kaimiolaista hihnassatapaamattomuuspolitiikkaa on käytännössä mahdotonta toteuttaa, joten parempi sitten tutustua niihin joita ei välttääkään voi.
Tästä isosta porukasta on aiemmin erottunut kaksi arvokasta ja arvonsa tuntevaa vanhempaa herraa, Roope ja Pena. Roope on puolipartis, 13 vee, Pena taas labu, kohta 14. Kavereita ovat keskenään, ja Roope huolehtii siitä, että kaikki saavat asianmukaiset haukut osakseen.
Viime perjantaina osuimme Kaikkosen kanssa samaan aikaan Penan kanssa kierrokselle. Pienen haukun kera Kaide hipsi Penan luo, nokat vastakkain ja hännät pystyyn. Yksi kimakka komennus, ja Pena peruutti muihin touhuihin: "hullu pentu, ei mitään kunnioitusta!"
Eilen nähtiin Roope. Tämä olikin vaikeampi tapaus - lähestyä täytyi suorastaan VesaK:n jalkojen välistä. Lähemmäs käytiin silti sentti sentiltä. Roope käytti tilaisuutta hyväkseen, päästi parhaan komennushaukkunsa. Vaan Kaikkonenpa vain marssi eteenpäin, "kuono vasten kuonoa pum pum, siinä sitä jotakin on..." Siinä haisteltiin ja häntiä heiluteltiin taas hetken verran. Sitten meni Roopelta hermo, karkuun kalppi fleksinsä mitan verran, ettei Kaikale päässyt perään. Sieltä haukkui tympiintyneen näköisenä. Kaikkonen olisi halunnut kovasti leikkiä, nyt kun jää oli murrettu...
Saapas nähdä millainen kunkku tästä pikkuisesta oikein kehittyykään - terve epäilys, terve pelko, terve kylmäpäisyys ja terve ystävällisyys muita koiria kohtaan, ainekset ovat kasassa...
Ettei tule sellaista kuvaa, että kyse on vain pörhentelystä, mainittakoon että esim. 12-vuotiaan seropi Suvi-tytön kanssa leikki alkoi ensimmäisestä ärähdyksestä, ja reilun vuoden ikäisen x-rotuisen Pikku-Roopen kanssa oltaisiin painittu varmaan maailman tappiin jos olisi sattunut koirapuisto kohdalle. Näitä tulevia kavereita on muuten vielä aikamoinen liuta jonossa, täällä kun lähipuistoa todellakin kiertää pari-kolmekymmentä tuttua koirakkoa päivittäin. Osaan pidetään kylmänviileät välit, joitakin väistetään, ja joistain tulee kavereita.
Tällä välin bongattu: korkkiruuvin ääni
tiistai 11. joulukuuta 2007
sunnuntai 2. joulukuuta 2007
Kasvuhavaintoja, ynnä muuta viikkojen varrelta
Isäntäväen hektinen pariviikkoinen on vaatinut veronsa erityisesti bloggailun frekvenssin suhteen. Kaikkonen se vain kasvaa, eilen mitattiin säkäkorkeudeksi noin 43 cm, painoa voidaan vain arvailla (koska pikku riiviö on juuri nyt unessa, enkä TODELLAKAAN aio herättää sitä punnitusta varten!).
Vaan kerrataanpa viime viikkojen tapahtumia. Hauskaa on ollut seurata, että tietyt asiat alkavat upota Kaikkosen päähän. Seuraamista, luoksetuloa, irtipäästämistä ja kiinnostuksen kohteesta pois lähtemistä on harjoiteltu joka ikisellä ulkoilukerralla, ja tietty sisällä aina kun se agendaa sopii. Alkuun kehuttiin oikeista suorituksista kun ne spontaanisti tapahtuivat, sitten lisättiin käskysana, ja nyt aletaan olla siinä pisteessä että käskysana aikaansaa toivottua käyttäytymistä. Lisäksi Kaikkonen on alkanut tarjota varsinkin seuraamista (suupieliään lipoen, mikä kertonee sekä tarjoillun palkkion laadusta että Kaikkosen motiiveista... ;-). Tilanteissa joissa kontakti olisi toivottavaa on myös ollut havaittavissa oma-aloitteisuutta. Ehkä se siitä... vaikka toisessa vaakakupissa alkaa koko ajan enemmän painaa riiviöyden kehittyminen, eli tästä eteenpäin paikoilleen jäämällä mennään takapakkia.
Viime päivinä on ollut myös viitettä siitä, että ulkopissat ovat lyhentymässä ja tihentymässä, olisiko merkkailun esiastetta vaiko luonnollista pissausrohkeuden kehitystä (tähän astihan vähänkin vieraammissa paikoissa on ollut hieman vaikea pissata, ja lenkillä on tyypillisesti tullut yksi kappale pisuja). Jalkakin nousee silloin tällöin!
Konkreettisia tapahtumia on viime viikkoihin mahtunut melko niukasti - arki on ollut lenkkeilyä, lenkkeilyä, lenkkeilyä... Toissa viikonloppuna Kaikkonen oli sentään opaskoirana pikku kaverilleen Vinhalle, joka tuli keskustaan pikku kävelylle. Noh, itse asiassa käytiin Katajanokalla, jossa oli varmaankin yhtä rauhallista kuin V:n kotikonnuillakin... mutta sentään matkustettiin raitiovaunulla ja ihmeteltiin Senaatintorin maisemia. Alla pari tunnelmaotosta koitoksesta.
spåra
poro
Tällä välin bongattu: Kauppatori, isännän ensi vuoden kalenteri (kalenterille tuhoisin seurauksin)
Vaan kerrataanpa viime viikkojen tapahtumia. Hauskaa on ollut seurata, että tietyt asiat alkavat upota Kaikkosen päähän. Seuraamista, luoksetuloa, irtipäästämistä ja kiinnostuksen kohteesta pois lähtemistä on harjoiteltu joka ikisellä ulkoilukerralla, ja tietty sisällä aina kun se agendaa sopii. Alkuun kehuttiin oikeista suorituksista kun ne spontaanisti tapahtuivat, sitten lisättiin käskysana, ja nyt aletaan olla siinä pisteessä että käskysana aikaansaa toivottua käyttäytymistä. Lisäksi Kaikkonen on alkanut tarjota varsinkin seuraamista (suupieliään lipoen, mikä kertonee sekä tarjoillun palkkion laadusta että Kaikkosen motiiveista... ;-). Tilanteissa joissa kontakti olisi toivottavaa on myös ollut havaittavissa oma-aloitteisuutta. Ehkä se siitä... vaikka toisessa vaakakupissa alkaa koko ajan enemmän painaa riiviöyden kehittyminen, eli tästä eteenpäin paikoilleen jäämällä mennään takapakkia.
Viime päivinä on ollut myös viitettä siitä, että ulkopissat ovat lyhentymässä ja tihentymässä, olisiko merkkailun esiastetta vaiko luonnollista pissausrohkeuden kehitystä (tähän astihan vähänkin vieraammissa paikoissa on ollut hieman vaikea pissata, ja lenkillä on tyypillisesti tullut yksi kappale pisuja). Jalkakin nousee silloin tällöin!
Konkreettisia tapahtumia on viime viikkoihin mahtunut melko niukasti - arki on ollut lenkkeilyä, lenkkeilyä, lenkkeilyä... Toissa viikonloppuna Kaikkonen oli sentään opaskoirana pikku kaverilleen Vinhalle, joka tuli keskustaan pikku kävelylle. Noh, itse asiassa käytiin Katajanokalla, jossa oli varmaankin yhtä rauhallista kuin V:n kotikonnuillakin... mutta sentään matkustettiin raitiovaunulla ja ihmeteltiin Senaatintorin maisemia. Alla pari tunnelmaotosta koitoksesta.
spåra
poro
Tällä välin bongattu: Kauppatori, isännän ensi vuoden kalenteri (kalenterille tuhoisin seurauksin)
sunnuntai 18. marraskuuta 2007
Piru on irti!
Tänään oli taas odotettu päivä (ainakin isäntäväen odottama...) kun Kaikulle (jota myäs Hiipiväksi Haamuksi kutsutaan) oli luvassa viimeviikkoisen riekkulenkin tapainen sukulaisvierailu: Katla-siskon (a.k.a. Pussipiru) kanssa oli määrä lähteä Torpparinmäen pelloille kirmailemaan.
Päivä oli sumuinen mutta se ei menoa haitannut. Sisarukset tuntuivat tunnistavan toisensa, ainakin leikki alkoi noin nanosekunnin sisällä kohtaamisesta. Meno oli tietty pentumaisen... päätöntä (sic!) ;-)
Aluksi juostiin ristiin rastiin, hypittiin ja riehuskeltiin muuten vain...
...sitten kreikkalaisroomalaista...
...vapaapainia...
kyynärpäätä kylkeen, reilu homma (joojoo, kyynärpää on ylempänä)
ota kiinni mistä saat
tunnista ruumiinosat
Kaikale halusi leikkiä myös Taigan kaa...
Pikkupennelit temmelsivät tauotta, ja badigaardit Taiga ja Arska yrittivät pitää jöötä minkä keskinäiseltä teerenpeliltään ehtivät: Arskan mielestä Taiga oli aikasen ihana...
Se mitä kuvista ei voi kunnolla päätellä on pienokaisten koko, absoluuttinen tahi suhteessa toisiinsa. Silminnäkijäarvioiden mukaan Hiipivä Haamu on aavistuksen verran korkeampi ja selvästi "tankimpi" vartaloltaan. Pussipirun pää taas ...hihi... no se on oikein kaunis, ja aivan oikean kokoinen! Juoksuvauhdissa Katla jätti Kaikun selvästi, onhan sillä kotona sprinttikoutsina vinttikoira...
Lopuksi vielä Kaikulaisen "poseeraus":
Tänään bongattu: oman haukun kaiku
Päivä oli sumuinen mutta se ei menoa haitannut. Sisarukset tuntuivat tunnistavan toisensa, ainakin leikki alkoi noin nanosekunnin sisällä kohtaamisesta. Meno oli tietty pentumaisen... päätöntä (sic!) ;-)
Aluksi juostiin ristiin rastiin, hypittiin ja riehuskeltiin muuten vain...
...sitten kreikkalaisroomalaista...
...vapaapainia...
kyynärpäätä kylkeen, reilu homma (joojoo, kyynärpää on ylempänä)
ota kiinni mistä saat
tunnista ruumiinosat
Kaikale halusi leikkiä myös Taigan kaa...
Pikkupennelit temmelsivät tauotta, ja badigaardit Taiga ja Arska yrittivät pitää jöötä minkä keskinäiseltä teerenpeliltään ehtivät: Arskan mielestä Taiga oli aikasen ihana...
Se mitä kuvista ei voi kunnolla päätellä on pienokaisten koko, absoluuttinen tahi suhteessa toisiinsa. Silminnäkijäarvioiden mukaan Hiipivä Haamu on aavistuksen verran korkeampi ja selvästi "tankimpi" vartaloltaan. Pussipirun pää taas ...hihi... no se on oikein kaunis, ja aivan oikean kokoinen! Juoksuvauhdissa Katla jätti Kaikun selvästi, onhan sillä kotona sprinttikoutsina vinttikoira...
Lopuksi vielä Kaikulaisen "poseeraus":
Tänään bongattu: oman haukun kaiku
Hammasteluja, hammasleluja
AUTS! Taas on pennelin kulmahammas kajahtanut pahaa-aavistamattomaan isovarpaaseen. RÄYH! Partakoltiaisen korva on saanut uuden tunnistusmerkinnän Kaikulaisen rei'ittimestä. MMÄYH! Katti on torjunut pikkuisen ilmastointiajatukset omalla terävähköllä tavallaan. IUIUIU! Nyt vastassa onkin Arskan kouliintunut kidallinen.
Pikkupennelin purukalusto tuntuu kaipaavan jatkuvaa harjaannusta niin hammastelun jalossa taidossa kuin kaiken liikkuvan pureskelussakin. Niinpä yllä kuvatun kaltainen meteli on itsestään selvä osa Kai-Kain hereilläoloaikoja. Tämähän on tuttua kaikissa penneliperheissä - hammasperäinen itseilmaisu saa tosiaan monia muotoja. Tähän asti on kuitenkin vältytty kaikelta remontointiin tai varusteiden kierrättämiseen johtavalta. Salaisena aseenamme tässä taistelussa ovat olleet isäntäväen paristokotelot ;-) joiden tukeva pahvi on kestänyt pikkuisen raatelua varsin pitkään. Samalla tukeva laatikko on luonut autenttisen, alakerran naapureiden ihaileman äänimaiseman: klonk, raah, KLONK, KLONKklonkPANG!
Salainen ase otetaan käyttöön aina kun tarvetta ilmenee, edellyttäen että tuotantolinjalta on valmistunut uusi kehitysversio. Tänä aamuna Kaikulous tuntui kaipaavan pientä väsytystä, joten törkkäsin tähän asti pisimmälle kehitetyn mallimme ihmeteltäväkseen. 18 sekuntia myöhemmin tilanne oli alla kuvatun kaltainen.
Aseemme oli epäonnistunut surkeasti: se luoksepääsemättömyys, joka aiemmin on jaksanut innostaa väsyttävään pureskeluun, olikin mennyttä! Pikku Jaws on murtanut koodimme, soluttautunut tuotantolinjaamme ja saanut käyttöönsä strategisen tietotaidon aseemme purkamiseen, tai sitten vain käyttänyt aikansa oman tuhovoimansa kehittämiseen. Nyt ovat entistä paremmat neuvot kalliit!
(PS. keskimääräinen elinikä viinilaatikolla on ollut tähän mennessä useita minuutteja, jopa varttitunnin verran. Välillä Arska tosin haluaa osallistua, ja silloin laatikon elämänliekki alkaa tietenkin lepattaa sekunneissa.)
Tällä välin bongattu: pyykkikone, Porvoon vanha kaupunki
sunnuntai 11. marraskuuta 2007
Kipinöitä ja Kaikuja
Sunnuntaina juhlistettiin pyhäpäivää tekemällä pikku ulkoilu Arskan sydämen valitun, Kuutin, sekä pikkusiskonsa Kipinän kanssa. Meno oli odotetun iloista ja riehakasta, erityisesti tietenkin Kaiku ja Kipinä telmivät lähes taukoamatta. Puolitoista tuntia pelloilla teki tehtävänsä: loppuilta sujui torkkumisen merkeissä... alla muutamia tunnelmaotoksia - vaikka kännykameralla olikin vaikeuksia pysyä tilanteen tasalla!
alkuhäröilyä
lähetään meneen
räyh?
*ähinää, puhinaa*
hännästä kii ja kiertoradalle
RÄYH!
Mitä sä sanoit? Älä ala mun kaa...
auts, pirun sänkkäri
*nuuh*
Häh? (väsyneet kaverukset...)
Leikkitäti ja -setä odottaa...
...ryhmäkuvauksen alkua...
...turhaan...
Jipii, kaikilla oli kivaa eikä mitään isompia riitojakaan syntynyt. Tietysti kaksi pentua kimpassa ja vapaana toista tuntia tarkoittaa, että välillä äristään enemmän tosissaan. Kipsu ja Kai-Kai kuitenkin hoitivat pikku erimielisyydetkin koiramaisesti pois päiväjärjestyksestä, ja niinpä koko porukalle jäi reissusta hyvä tunnelma!
Tällä välin bongattu: ensilumi
alkuhäröilyä
lähetään meneen
räyh?
*ähinää, puhinaa*
hännästä kii ja kiertoradalle
RÄYH!
Mitä sä sanoit? Älä ala mun kaa...
auts, pirun sänkkäri
*nuuh*
Häh? (väsyneet kaverukset...)
Leikkitäti ja -setä odottaa...
...ryhmäkuvauksen alkua...
...turhaan...
Jipii, kaikilla oli kivaa eikä mitään isompia riitojakaan syntynyt. Tietysti kaksi pentua kimpassa ja vapaana toista tuntia tarkoittaa, että välillä äristään enemmän tosissaan. Kipsu ja Kai-Kai kuitenkin hoitivat pikku erimielisyydetkin koiramaisesti pois päiväjärjestyksestä, ja niinpä koko porukalle jäi reissusta hyvä tunnelma!
Tällä välin bongattu: ensilumi
lauantai 10. marraskuuta 2007
Luonnetestejä...
Kaiku on täällä kaupungin vilinässä joutunut tai päässyt jo harjoittelemaan luonnetestin kaltaisia tilanteita. Tässä selostus muutamasta "osiosta":
Osa 1: taistelutahtoa
Olemme saapumassa pennun kanssa kävelyltä. Olemme porttikongissa, josta on tarkoitus mennä rappuun. Kaikuisaan (heh) kongiin tulee samaan aikaan nuori opiskelijatyttönen, joka on ilmeisen koirafriikki: nappaa lapasen kädestään, heiluttaa sitä Kaikun edessä ja saa pennun nappaamaan tiukan otteen. Sitten aletaan vetoleikki, puolelta toiselle aika reippaastikin, pentu tukevasti lapasessa kiinni. Tyttö nauraa, sanoo ettei lapasesta ole väliä, ja jatkaa. Kivaa on, riehua on ilmassa, mutta hetken päästä keskeytämme ettei kivuus muuksi muuttuisikaan. Kumpikin osapuoli olisi kyllä mielellään jatkanut! Penneli irroitetaan lapasesta ja jatkamme kotiin. Reippaasti pentu leikki ventovieraan kanssa!
Osa 2: outoja esineitä
Olemme Katajanokalla lenkillä, pimeässä, tuulessa ja sateessa. Yhtäkkiä pentu pörhistää ja alkaa tuijottaa ulkoministeriön rakennusta. Hetken kestää ennen kuin ymmärrämme että se katsoo vesiränniä, jossa vesi putoaa eräänlaiselle läpälle pitäen melkoista ääntä. Lisäksi vesi pääsee roiskumaan ympäriinsä, joten vaikutelma on omanlaatuisensa. Kehoitamme pentua tutustumaan outoon ränniin, ja se hiipiikin takakenossa lähituntumaan, nuuhkaisee pari kertaa ja jää istumaan rännin viereen. Näytän sille että sieltä tuleva tavara on vettä, pentu lipaisee kättä ja lähtee jatkamaan matkaa, ilmeisen epäkiinnostuneena. Seuraavalla nurkalla on toisenlainen, myöskin äänekäs ränni. Pentu käy tarkastamassa sen, jatkaa taas muina koirina. Seuraavaksi tuuli lennättää vastaan isoa kukkakimpun sellofaanikääröä. Pysähdys, sekunnin ajattelu, ja varovainen lähestyminen. Kun käärö tulee kohdalle, pieni loikka ja saalis on kiinni. Outoihin juttuihin siis tutustutaan asianmukaisella varovaisuudella, ja kun asia on harmittomaksi todettu ei se enää kiinnosta.
Osa 3: päällekäyvää
Olemme ylittämässä katua suojatietä pitkin. Läheisestä lähetystöstä tulee kadulle suurehko miespuolinen maihinnousutakkinen baltti, joka lähtee suunnastaan ylittämään suojatietä. Tapansa mukaan pentu seuraa katseellaan vastaantulevaa, häntä rennosti pystyssä ottaa askeleen hieman kohti tulijaa. Tämä pysähtyy pennun kohdalle, kumartuu pennun päälle, nostaa kätensä ja alkaa taputtaa - ajatuksena lienee saada koira reagoimaan, hyppimään, haukkumaan tai tekemään jotain. Kaiku istuu, katsoo miestä korvat hörössä eikä tee mitään. Mies sanoo pennulle jotain ulkomaankielellä (jota on syytä epäillä liettuaksi), kiihdyttää taputustaan ja heiluttaa vielä käsiään pennun edessä. Kaiku istuu, katsoo miestä korvat hörössä eikä tee mitään. Mies hymyilee minulle ja jatkaa matkaa. Jos olisin vainoharhainen voisin kuvitella olevani rotujärjestön salaisessa luonnetestissä!
Tilanne oli täysin ainutlaatuinen, odottamaton, enkä itse ehtinyt reagoida siihen mitenkään. Kun Kaiku näytti ottavan asian sekä tyynesti että mieheen ystävällisesti ja kiinnostuneesti suhtautuen, en myöskään puuttunut tilanteeseen. Vieraisiin Kaiku suhtautuu yleisestikin todella rauhallisesti, ei mielistele, on kiinnostunut muttei ylenpalttisesti. Rapsutuksia otetaan vastaan muttei kerjätä. Eikä näemmä pelästytä pienistä.
Tänään bongattu: valtaisia lammikoita, syyspuroja
Osa 1: taistelutahtoa
Olemme saapumassa pennun kanssa kävelyltä. Olemme porttikongissa, josta on tarkoitus mennä rappuun. Kaikuisaan (heh) kongiin tulee samaan aikaan nuori opiskelijatyttönen, joka on ilmeisen koirafriikki: nappaa lapasen kädestään, heiluttaa sitä Kaikun edessä ja saa pennun nappaamaan tiukan otteen. Sitten aletaan vetoleikki, puolelta toiselle aika reippaastikin, pentu tukevasti lapasessa kiinni. Tyttö nauraa, sanoo ettei lapasesta ole väliä, ja jatkaa. Kivaa on, riehua on ilmassa, mutta hetken päästä keskeytämme ettei kivuus muuksi muuttuisikaan. Kumpikin osapuoli olisi kyllä mielellään jatkanut! Penneli irroitetaan lapasesta ja jatkamme kotiin. Reippaasti pentu leikki ventovieraan kanssa!
Osa 2: outoja esineitä
Olemme Katajanokalla lenkillä, pimeässä, tuulessa ja sateessa. Yhtäkkiä pentu pörhistää ja alkaa tuijottaa ulkoministeriön rakennusta. Hetken kestää ennen kuin ymmärrämme että se katsoo vesiränniä, jossa vesi putoaa eräänlaiselle läpälle pitäen melkoista ääntä. Lisäksi vesi pääsee roiskumaan ympäriinsä, joten vaikutelma on omanlaatuisensa. Kehoitamme pentua tutustumaan outoon ränniin, ja se hiipiikin takakenossa lähituntumaan, nuuhkaisee pari kertaa ja jää istumaan rännin viereen. Näytän sille että sieltä tuleva tavara on vettä, pentu lipaisee kättä ja lähtee jatkamaan matkaa, ilmeisen epäkiinnostuneena. Seuraavalla nurkalla on toisenlainen, myöskin äänekäs ränni. Pentu käy tarkastamassa sen, jatkaa taas muina koirina. Seuraavaksi tuuli lennättää vastaan isoa kukkakimpun sellofaanikääröä. Pysähdys, sekunnin ajattelu, ja varovainen lähestyminen. Kun käärö tulee kohdalle, pieni loikka ja saalis on kiinni. Outoihin juttuihin siis tutustutaan asianmukaisella varovaisuudella, ja kun asia on harmittomaksi todettu ei se enää kiinnosta.
Osa 3: päällekäyvää
Olemme ylittämässä katua suojatietä pitkin. Läheisestä lähetystöstä tulee kadulle suurehko miespuolinen maihinnousutakkinen baltti, joka lähtee suunnastaan ylittämään suojatietä. Tapansa mukaan pentu seuraa katseellaan vastaantulevaa, häntä rennosti pystyssä ottaa askeleen hieman kohti tulijaa. Tämä pysähtyy pennun kohdalle, kumartuu pennun päälle, nostaa kätensä ja alkaa taputtaa - ajatuksena lienee saada koira reagoimaan, hyppimään, haukkumaan tai tekemään jotain. Kaiku istuu, katsoo miestä korvat hörössä eikä tee mitään. Mies sanoo pennulle jotain ulkomaankielellä (jota on syytä epäillä liettuaksi), kiihdyttää taputustaan ja heiluttaa vielä käsiään pennun edessä. Kaiku istuu, katsoo miestä korvat hörössä eikä tee mitään. Mies hymyilee minulle ja jatkaa matkaa. Jos olisin vainoharhainen voisin kuvitella olevani rotujärjestön salaisessa luonnetestissä!
Tilanne oli täysin ainutlaatuinen, odottamaton, enkä itse ehtinyt reagoida siihen mitenkään. Kun Kaiku näytti ottavan asian sekä tyynesti että mieheen ystävällisesti ja kiinnostuneesti suhtautuen, en myöskään puuttunut tilanteeseen. Vieraisiin Kaiku suhtautuu yleisestikin todella rauhallisesti, ei mielistele, on kiinnostunut muttei ylenpalttisesti. Rapsutuksia otetaan vastaan muttei kerjätä. Eikä näemmä pelästytä pienistä.
Tänään bongattu: valtaisia lammikoita, syyspuroja
perjantai 9. marraskuuta 2007
Yksinoloa
Päivien "normalisoituessa" vähitellen on Kaikun elämään astunut uusia ulottuvuuksia. Nyt on täytynyt oppia olemaan ilman ihmisiä, jopa tuntitolkulla. Alkuun järjestettiin oppikirjamaisesti kompostointi: erotettiin verkolla "oma tila", johon hommattiin kaikki fasiliteetit alkaen Pääkalloluolasta (kuvassa taustalla) ja päättyen kattaukseen puruleluja ja muita puuhastelurekvisiittaa. Oma vessa oli itsestäänselvyys.
Ensimmäisistä kokeiluista viisastuimme jonkin verran: pennun aktiviteetit meidän poissaoloaikanamme olivat varsin erikoisia, absurdiudessaan suorastaan surrealismia lähestyviä (kuvassa etualalla). Olimme siis lähes pakotettuja luopumaan kompostointiajatuksestamme. Tämänhetkisenä johtonuoranamme on puisto-osastolta opitun hallitun hoitamattomuuden periaatteen sovellus: keräämme läppäreiden laturit lattialta ja lähdemme.
Mattojen suhteen (kuvassa osittain pennun alla) olemme kehittäneet nerokkuudessaan vertaa vailla olevan menetelmän: ne ovat lattialla. Samoin kirjahyllyssä majailee kirjoja, sohvalla on sohvatyynyjä, ja narikassa on kenkiä.
Vakavasti puhuen, kenkien suhteen on kyllä ilmennyt tiettyjä ongelmia:
Joka tapauksessa tämä yksin (tai kolmin, ovathan ne vanhemmat koirat toki myös läsnä) jääminen ja oleskelu on alkanut leppoisissa merkeissä. Kaikki vähäiset koiruudet tapahtuvat silmiemme alla. Lisäksi koiruudella tuntuu olevan korsikalaisittain katsoen (vrt. Goscinny & Uderzo 1975) vähintäänkin hyvät edellytykset kasvaa isoksi...
Tänään bongattu: humalainen setä klubitakissa
P & K -osasto suljetaan. Ei niitä muista pirukaan. Mutta kaikki sisälle pissaamisen mahdollisesti vielä jäljellä olleet estot ovat karisseet. Onneksi asumme isossa kerrostalossa - omat ja naapurin hesarit eivät kyllä riittäisi mihinkään...
Lähteet: Goscinny, Rene & Albert Uderzo (1975): Asterix Korsikassa. Helsinki: Sanoma Oy. 44 s.
keskiviikko 7. marraskuuta 2007
Aluevaltauksia
Oikeastaan päivän epistola ei käsittele aluevaltauksia, vaikka siitäkin on tavallaan kyse. Lähdetäänpä alusta liikkeelle. Pentua totutettiin talon tapoihin etupäässä eteisessä, arkiolohuoneessa ja makuuhuoneessa.Ensimmäisten päivien jälkeen ongelmaksi osoittautui se, että "kasteen" saivat sekä keittiön että salin matot heti kun silmä vältti. Keittiön osalta tilanne rauhoittui maton oltua pariin otteeseen hetken kuivumassa. Epähuomiossa teimme kuitenkin sen virheen, että estimme saliin käynnin liian pitkään. Parin seuraavan tutustumiskäynnin tullen pikkuinen lirauttikin taas lähes välittömästi karvalankamatolle, huokaus.
Aiemminkin meillä on ollut sellainen menetelmä, että sisätilasta pyritään tekemään pennun omaa aluetta, pesää, johon koira ei tietenkään tee tarpeitaan. Tätä on toteutettu levittämällä leikkipaikkoja joka huoneeseen, erityisesti mattojen päälle, sitä mukaa kun koiruus kasvaa. Sanomalehdille on sitten eteisessä oma paikkansa. Alkuun tietysti valvotaan tarkasti. Yhdenkään pennun kanssa ei vielä ole tarvinnut pitää mattoja poissa lattialta, mutta tietenkin mattopyykkiinkin on varauduttu ja jouduttukin silloin tällöin.
Nyt on salin valtausta aloitettu hieman järjestelmällisemmin. Ongelmana vain on, että emme itsekään vietä tuolla kovin paljon aikaa, joten leikkihetkiä on rajallisesti. Vielä ei olla siinä vaiheessa, että pennun voisi huoletta antaa mennä saliin omin päin.
Kuvassa on merkillepantavia aistikkaita sisustusratkaisuja: sanomalehtiä korissa (ja lattialla eteisessä), K-raudan kompostikehikkoa (oviaukon verkoksi), palli ja pöytä oviaukossa (kissan tie verkon yli), kori lattialla (oikeassa reunassa; kohta johon on kakattu kerran).
Tänään bongattu: postiluukku
Aiemminkin meillä on ollut sellainen menetelmä, että sisätilasta pyritään tekemään pennun omaa aluetta, pesää, johon koira ei tietenkään tee tarpeitaan. Tätä on toteutettu levittämällä leikkipaikkoja joka huoneeseen, erityisesti mattojen päälle, sitä mukaa kun koiruus kasvaa. Sanomalehdille on sitten eteisessä oma paikkansa. Alkuun tietysti valvotaan tarkasti. Yhdenkään pennun kanssa ei vielä ole tarvinnut pitää mattoja poissa lattialta, mutta tietenkin mattopyykkiinkin on varauduttu ja jouduttukin silloin tällöin.
Nyt on salin valtausta aloitettu hieman järjestelmällisemmin. Ongelmana vain on, että emme itsekään vietä tuolla kovin paljon aikaa, joten leikkihetkiä on rajallisesti. Vielä ei olla siinä vaiheessa, että pennun voisi huoletta antaa mennä saliin omin päin.
Kuvassa on merkillepantavia aistikkaita sisustusratkaisuja: sanomalehtiä korissa (ja lattialla eteisessä), K-raudan kompostikehikkoa (oviaukon verkoksi), palli ja pöytä oviaukossa (kissan tie verkon yli), kori lattialla (oikeassa reunassa; kohta johon on kakattu kerran).
Tänään bongattu: postiluukku
maanantai 5. marraskuuta 2007
Ruokaa! RuoKAA!
Kotitaloudessa ruokahuolto on tietenkin yksi peruspilareista. Tämän tuntuu tietävän myös 14-viikkoinen koiranalku. Eihän meidän Kaikumme tietenkään ole mitenkään perso ruoalle, ei toki. Kaikki vain syödään mitä eteen kannetaan, tai mitä itse löydetään. Nyt alkaa jo hieman valjeta mitkä ovat pennelin mieliruokia: aamuruoka, päiväruoka ja iltaruoka! Lisäksi maistuvat tietyt välipalat, kuten kuivat namipalat, nakinpalat, juustonpalat ja lihapullanpalat. Ja vielä maittavat monet eksoottiset herkut, kuten kaninpapanat ja rusakonpapanat. Pienempinä annoksina menee sitten pikkukiviä, kepinpätkiä ja muuta lattioilta löytyvää ;-)
Meillähän on ruokinnan suhteen tiukka järjestys: ensin sapuskan saa Heimo, sitten Arska, ja viimeiseksi pikku-Kaiku. Arskallahan ei ole lainkaan itsehillintää kun ruokakupit on otettu esiin. Se piippaa ja "vuotaa" kaikin tavoin intoaan, kiljahdus pääsee välillä, ja asiaan kuuluu että puolet ajasta ollaan takajaloilla - bravuurina keittiöstä peruutus (A:n ateria tarjoillaan oviaukolle) takajaloilla takaperin hypellen kun kuppia tuodaan.
Noh, Kaikalehan näyttää olevan nopea oppimaan talon tavoille. Se kyllä odottaa ruokaa muuten kiltisti, mutta sanoo välillä KILJ! Isot koirat odottavat istualtaan ateriointilupaa, Arska istahtaa suoraan takajaloiltaan. Niinpä Nastamuumiokin on oppinut istahtamaan tismalleen samalla tyylillä hyvissä ajoin ennen kupin saapumista - jopa niin hyvissä ajoin ettei lopulta edes näe kuppiaan istumapaikaltaan...
Tänään bongattu: sisäpiha
P tulee sekä sisään että ulos aika lailla
K 4 ulos, 0 sisään
T keittiön pyyheliina (lussutettu märäksi)
Meillähän on ruokinnan suhteen tiukka järjestys: ensin sapuskan saa Heimo, sitten Arska, ja viimeiseksi pikku-Kaiku. Arskallahan ei ole lainkaan itsehillintää kun ruokakupit on otettu esiin. Se piippaa ja "vuotaa" kaikin tavoin intoaan, kiljahdus pääsee välillä, ja asiaan kuuluu että puolet ajasta ollaan takajaloilla - bravuurina keittiöstä peruutus (A:n ateria tarjoillaan oviaukolle) takajaloilla takaperin hypellen kun kuppia tuodaan.
Noh, Kaikalehan näyttää olevan nopea oppimaan talon tavoille. Se kyllä odottaa ruokaa muuten kiltisti, mutta sanoo välillä KILJ! Isot koirat odottavat istualtaan ateriointilupaa, Arska istahtaa suoraan takajaloiltaan. Niinpä Nastamuumiokin on oppinut istahtamaan tismalleen samalla tyylillä hyvissä ajoin ennen kupin saapumista - jopa niin hyvissä ajoin ettei lopulta edes näe kuppiaan istumapaikaltaan...
Tänään bongattu: sisäpiha
P tulee sekä sisään että ulos aika lailla
K 4 ulos, 0 sisään
T keittiön pyyheliina (lussutettu märäksi)
sunnuntai 4. marraskuuta 2007
Piis of iisi piknik
Tänään visiteerattiin Tuomarinkartanon mailla vapaamuotoista lappalaiskoirien tokotreeniä seuraamassa, vähän niinkuin eskarissa. Kaikun mielestä ihmiset olivat toodella kivan koiranhajuisia ja namitaskuisia! Koiruuksia sitten katseltiinkin vielä matkan päästä, tavoitteenahan oli tutustua paikkaan ja toisten seurassa olemiseen. Kaiku otti hyvin kontaktia vaikka ympärillä olikin iloinen haukkuvien, juoksevien ja omituisen näköisesti omistajiensa kanssa pyörivien lapikasten karuselli. Kaikesta menosta ja meiningistä selvittiin kerrassaan loisteliaasti, käytiinpä vielä hieman ilakoimassa lumisessa purukasassakin.
Treenien lopuksi tehtiin pikku hyppely sänkipellolla - auts, hyppy, hyppy, auts, rapeahko rypsin/rapsin sänki kutitti masua ja nenääkin. Kivaa joka tapauksessa oli, ja hauskuuteen liittyi hetken päästä myös tuttu ja turvallinen Minttu-lapinkoira. Kaiku tapasi Mintun ekaa kertaa, ja alussa kyllä jänskätti ja pelotti, hieman piti välillä juosta karkuunkin ja hammasta vilauttaa, mutta hetken päästä juostiin jo leikkitätien seurassa ihan muina eläiminä.
Kotona leikittikin sitten unen pää, siitä sai kiinni koko kolmikko - kyllä aivojumppa työstä käy.
Tänään bongattu: hevonen
P monta ulos, muutama sisään (vähemmän kuin eilen)
K 4 ulos, 0 sisään
T edellisen kengännauhan jämät
Treenien lopuksi tehtiin pikku hyppely sänkipellolla - auts, hyppy, hyppy, auts, rapeahko rypsin/rapsin sänki kutitti masua ja nenääkin. Kivaa joka tapauksessa oli, ja hauskuuteen liittyi hetken päästä myös tuttu ja turvallinen Minttu-lapinkoira. Kaiku tapasi Mintun ekaa kertaa, ja alussa kyllä jänskätti ja pelotti, hieman piti välillä juosta karkuunkin ja hammasta vilauttaa, mutta hetken päästä juostiin jo leikkitätien seurassa ihan muina eläiminä.
Kotona leikittikin sitten unen pää, siitä sai kiinni koko kolmikko - kyllä aivojumppa työstä käy.
Tänään bongattu: hevonen
P monta ulos, muutama sisään (vähemmän kuin eilen)
K 4 ulos, 0 sisään
T edellisen kengännauhan jämät
Mäyräkoiralle kyytiä
Lauantai 3.11.2007
Rauhallisella aamukävelyllä sattui ikävä selkkaus: porokoira hyökkäsi jo muutenkin loppuunajetun mäyräkoiran kimppuun ja alisti tämän eleettömän tehokkaasti. Tilanne saatiin ikuistettua myös muistikortille:
Tänään bongattu: lumi ja jää
P monta ulos, monta sisään
K 4 ulos, 1 sisään
T yksi sanomalehti terminoitu
Rauhallisella aamukävelyllä sattui ikävä selkkaus: porokoira hyökkäsi jo muutenkin loppuunajetun mäyräkoiran kimppuun ja alisti tämän eleettömän tehokkaasti. Tilanne saatiin ikuistettua myös muistikortille:
Tänään bongattu: lumi ja jää
P monta ulos, monta sisään
K 4 ulos, 1 sisään
T yksi sanomalehti terminoitu
perjantai 2. marraskuuta 2007
Nastamuumio meets nastarengas
Tänään lastattiin Kaiku ja kumppanit autoon ja suunnattiin Porvooseen puhdetöihin. VesaK kunnosti veneen pukkeja ja nappasi talvirenkaatkin matkaan, koirapopulaatio riekkui pitkin rinnettä pää viidentenä jalkana. No ei aivan, sillä vasarointi oli isojen poikien mielestä kiinnostavaa ja Kaikun mielestä hieman epäilyttävää touhua, joten kaikki kerääntyivät antamaan tyylipisteitä. Pukkien lastauksen aikana tuomarointi muuttui jo melko äänekkääksi, kuormasta kun tuli yllättävän korkea ja kumman näköinen ja VesaK hyppeli ilmeisen elegantisti peräkärryn päällä sinne tänne, yrittäen saada kaiken mahtumaan ja pysymään laitojen sisällä.
Välillä vähän pelottikin?
Kaiku on myös ottanut oma-aloitteisesti ensimmäiset agilitytreeninsä. Säätytalon edessä on sellaiset "hianot" istutukset, ja ne on suojattu noin 20-30-senttisellä aidalla. Kaiku tykkää istutuksen kanervista ja pikku männyistä ja luikahtaa sinne aidan ali syöksähtelemään ympäriinsä. Parista kohdasta aita on kuitenkin melko matala, ja kahdella lenkillä pikku Kai-Kai on päättänytkin hypätä aidan yli - ja saanut tästä tietysti asianmukaiset kehut. Pitää kuitenkin panna jäitä hattuun, vielä ei ole agikoulutuksen aika!
Tokoilua on tietysti aloiteltu, sitähän sisältyy jokaiseen kävelyyn. Tähän mennessä on päästy siihen, että Kaikalous tykkää tulla vasemmalle puolelle ja ottaa kontaktin, siitä kun on aina seurannut pelkkää kehua. Kohta aletaan yhdistää "temppuun" vihjesanaa, eiköhän siitä sitten seuraaminen synny. Istumista on treenattu suoralla menetelmällä, ja siitä alkaa olla pieni havaintokin jo. Parhaiten on kuitenkin mennyt läpi kontaktin otto oman nimen tai naksautuksen (suulla) kuullessa - toimii kuin junan vessa. Luoksetulon esiaste on myös loistavalla mallilla, Nastis säntää luo täyttä neliä! Tätä on harjoiteltu pikkiriikkisten lihapullanpalasten kanssa, ja sen kyllä huomaa! Edelleen kehuja: hihnassa kulkeminen alkaa olla lähestulkoon vetämätöntä, ainoastaan innostuksissaan Kaide saattaa nykäistä remmin kireälle - mutta osaa kyllä hyvin löystääkin sen ihan itsekseen. Tätä on harjoiteltu perusmetodilla, eli vetäminen pysäyttää etenemisen, ja jatkamaan pääsee kun on itse löysätty hihna. Kärsivällisiä ja johdonmukaisia on oltu, ja näyttää siltä että tässä iässä ei oppi tosiaan mene ojan pohjalle. Elukkahan on kuin sieni, kaikki opiminen tapahtuu nopeasti. Toivottavasti kaikki tämä hyvä on "selkäytimessä" silloin kun uhmaiät alkavat...
PS. Tänään aloitettiin aamukävelyt pennelin kanssa juuri kun lehdenjakajat lopettelivat hommiaan (vrt. eilisen lopetus), elikkäs VesaK:n yöunet ovat taas kuosissaan... mutta tuote on taas priimaa, ja illalla ollaan 100% uudessa sapuskassa - joka muuten maittaa hyvin sekin.
(muoks: 22:34 ja ensimmäinen ison koiran kakan kokoinen tötterö tulostettu - eteiseen... hmmm, kyllä se taas pyysi, mutta kun en tajunnut ettei se halunnutkaan olohuoneeseen mun seuraani - kissan takia iltaisin koiravapaa alue - vaan ulos, oli siis tulossa hakemaan mua...)
Tänään bongattu: telakka, Itä-Pakila ja haukkuva nöffi
P 6 ulos, 5 sisään
K 4 ulos, 1 sisään
T ...ei mitään...? -no sisäilma kuitenkin
Välillä vähän pelottikin?
Kaiku on myös ottanut oma-aloitteisesti ensimmäiset agilitytreeninsä. Säätytalon edessä on sellaiset "hianot" istutukset, ja ne on suojattu noin 20-30-senttisellä aidalla. Kaiku tykkää istutuksen kanervista ja pikku männyistä ja luikahtaa sinne aidan ali syöksähtelemään ympäriinsä. Parista kohdasta aita on kuitenkin melko matala, ja kahdella lenkillä pikku Kai-Kai on päättänytkin hypätä aidan yli - ja saanut tästä tietysti asianmukaiset kehut. Pitää kuitenkin panna jäitä hattuun, vielä ei ole agikoulutuksen aika!
Tokoilua on tietysti aloiteltu, sitähän sisältyy jokaiseen kävelyyn. Tähän mennessä on päästy siihen, että Kaikalous tykkää tulla vasemmalle puolelle ja ottaa kontaktin, siitä kun on aina seurannut pelkkää kehua. Kohta aletaan yhdistää "temppuun" vihjesanaa, eiköhän siitä sitten seuraaminen synny. Istumista on treenattu suoralla menetelmällä, ja siitä alkaa olla pieni havaintokin jo. Parhaiten on kuitenkin mennyt läpi kontaktin otto oman nimen tai naksautuksen (suulla) kuullessa - toimii kuin junan vessa. Luoksetulon esiaste on myös loistavalla mallilla, Nastis säntää luo täyttä neliä! Tätä on harjoiteltu pikkiriikkisten lihapullanpalasten kanssa, ja sen kyllä huomaa! Edelleen kehuja: hihnassa kulkeminen alkaa olla lähestulkoon vetämätöntä, ainoastaan innostuksissaan Kaide saattaa nykäistä remmin kireälle - mutta osaa kyllä hyvin löystääkin sen ihan itsekseen. Tätä on harjoiteltu perusmetodilla, eli vetäminen pysäyttää etenemisen, ja jatkamaan pääsee kun on itse löysätty hihna. Kärsivällisiä ja johdonmukaisia on oltu, ja näyttää siltä että tässä iässä ei oppi tosiaan mene ojan pohjalle. Elukkahan on kuin sieni, kaikki opiminen tapahtuu nopeasti. Toivottavasti kaikki tämä hyvä on "selkäytimessä" silloin kun uhmaiät alkavat...
PS. Tänään aloitettiin aamukävelyt pennelin kanssa juuri kun lehdenjakajat lopettelivat hommiaan (vrt. eilisen lopetus), elikkäs VesaK:n yöunet ovat taas kuosissaan... mutta tuote on taas priimaa, ja illalla ollaan 100% uudessa sapuskassa - joka muuten maittaa hyvin sekin.
(muoks: 22:34 ja ensimmäinen ison koiran kakan kokoinen tötterö tulostettu - eteiseen... hmmm, kyllä se taas pyysi, mutta kun en tajunnut ettei se halunnutkaan olohuoneeseen mun seuraani - kissan takia iltaisin koiravapaa alue - vaan ulos, oli siis tulossa hakemaan mua...)
Tänään bongattu: telakka, Itä-Pakila ja haukkuva nöffi
P 6 ulos, 5 sisään
K 4 ulos, 1 sisään
T ...ei mitään...? -no sisäilma kuitenkin
Normipäivä?
Torstai 1.11.2007
Kaiku on siirtynyt ruoasta toiseen. Torstaina saavutettiin se hetki, jolloin yli puolet kupin sisällöstä oli uutta muonaa, ja sehän aiheutti (tai millä noista tietää mikä sen milloinkin aiheuttaa, kaikkea kun imuroidaan koko ajan...) masuun alkavaa pikku "notkeutta". Tämän huomasimme aamulla hieman liian myöhään, emme tajunneet että pentu aamulenkin lopuksi halusi vielä... ju nou. Sisällä sitten maksoimme. Opimmepa sen, että Kaikale osaa tosiaan pyytää ulos, vienosti mutta kuitenkin. Tämä sitten tavallaan pelasti lopun päivän. Ilta tosin oli jo melko pitkällä viimeisen ulkoilun aikaan, hesarin jakajat lastasivat jo kärryjään.
Muuten päivä on ollut tavanomaisen reipasta menoa. Laitanpa tähän pikku klipin tuollaisesta normileikistä Arskan kanssa.
Tänään bongattu: vaihtolava, maitolaatikko ja lehdenjakaja
P 5 ulos, 7 sisään
K 4 ulos, 1 sisään
T ripsikampa
Kaiku on siirtynyt ruoasta toiseen. Torstaina saavutettiin se hetki, jolloin yli puolet kupin sisällöstä oli uutta muonaa, ja sehän aiheutti (tai millä noista tietää mikä sen milloinkin aiheuttaa, kaikkea kun imuroidaan koko ajan...) masuun alkavaa pikku "notkeutta". Tämän huomasimme aamulla hieman liian myöhään, emme tajunneet että pentu aamulenkin lopuksi halusi vielä... ju nou. Sisällä sitten maksoimme. Opimmepa sen, että Kaikale osaa tosiaan pyytää ulos, vienosti mutta kuitenkin. Tämä sitten tavallaan pelasti lopun päivän. Ilta tosin oli jo melko pitkällä viimeisen ulkoilun aikaan, hesarin jakajat lastasivat jo kärryjään.
Muuten päivä on ollut tavanomaisen reipasta menoa. Laitanpa tähän pikku klipin tuollaisesta normileikistä Arskan kanssa.
Tänään bongattu: vaihtolava, maitolaatikko ja lehdenjakaja
P 5 ulos, 7 sisään
K 4 ulos, 1 sisään
T ripsikampa
keskiviikko 31. lokakuuta 2007
Pääkalloluolassa säpinää
Nastamuumiollammehan on tietenkin oma luolansa. M&M-mallinen kevythäkki hankittiin sekä Arskan agiharrastusta varten että pennelin turvapaikaksi. Se on tosiaan osoittautunut paitsi hintansa väärtiksi pennun oleskelutilaksi, myös loistavaksi pääkalloluolaksi pikku mustanaamiolle! Sinne kannetaan kaikki aarteet, siellä otetaan nokosia, siellä rouskutellaan luita. Se on asuntomme koirakokoontumisten keskus, siellä käy Arska inventoimassa lelut ja hakemassa pentua leikkiin; onpa siellä lötkötellyt Hemppakin, vaikkei alkuun edes mahtunut sisälle ihan häntää myöden.
Pääkalloluola on osoittautunut jopa niin suosituksi, että siellä on otettu käyttöön vuorotteluperiaate: sinne kannetut sohvatyynyt otetaan ulos ennen kuin uusia pizzalaatikoita voidan viedä sisään; siellä tehdään VesaK:n paitojen ja sukkien siivous ennen kuin enempiä puruluita mahtuu nurkkiin; sieltä häädetään talouden kissaeläimet ennen poropoikasen päiväunia.
Pääkalloluolassa on aikasen kiva ovi, säädettävä läppä jonka "läpi" on mukava juoksennella lelujen kanssa, leikin lomassa ja muuten vain kun sattuu olemaan meno päällä. Kun on puruluun syönnin aika, luolan suuaukko sulkeutuu isojen koirien kulkemattomaksi ja muumari voi natustella omassa rauhassaan.
Öisin pääkalloluola hiljenee, mutta mustanaamio ei koskaan nuku sikeästi: hännän heilutus säestää kaikkia asukkaiden öisiä liikkeitä... harmaa haamu valvoo.
Tänään bongattu: pursiseura, lehtipuhallin
P 5 ulos, 5 sisään
K 4 ulos, 0 sisään
T leikkipuiston lapsen villapaidan hiha (vähän)
Pääkalloluola on osoittautunut jopa niin suosituksi, että siellä on otettu käyttöön vuorotteluperiaate: sinne kannetut sohvatyynyt otetaan ulos ennen kuin uusia pizzalaatikoita voidan viedä sisään; siellä tehdään VesaK:n paitojen ja sukkien siivous ennen kuin enempiä puruluita mahtuu nurkkiin; sieltä häädetään talouden kissaeläimet ennen poropoikasen päiväunia.
Pääkalloluolassa on aikasen kiva ovi, säädettävä läppä jonka "läpi" on mukava juoksennella lelujen kanssa, leikin lomassa ja muuten vain kun sattuu olemaan meno päällä. Kun on puruluun syönnin aika, luolan suuaukko sulkeutuu isojen koirien kulkemattomaksi ja muumari voi natustella omassa rauhassaan.
Öisin pääkalloluola hiljenee, mutta mustanaamio ei koskaan nuku sikeästi: hännän heilutus säestää kaikkia asukkaiden öisiä liikkeitä... harmaa haamu valvoo.
Tänään bongattu: pursiseura, lehtipuhallin
P 5 ulos, 5 sisään
K 4 ulos, 0 sisään
T leikkipuiston lapsen villapaidan hiha (vähän)
Taide-Kaide
Tärkeää on aina taide
siitä elon polun Kaide
Siispä olkoon tämä runo
rikkeetön kuin kanan muno
-K. Korppi, suuri lintu ja runoilija
(teksti kuitenkin Jukka Parkkisen)
"What is Art? -Isn't it a man's name?"
-A. Warhol
tiistai 30. lokakuuta 2007
Siti Laif
Tylsähkön tiistain ratoksi pysähdyimme vakkariulkoilumme lomassa hieman puuhastelemaan. Paikka on tarkalleen ottaen P 6673640, I 2553118 (KKJ 3) eli Snellmaninkadun ja Kirkkokadun kulma. Tällaista siis on kaupunkikoiran arki... Kaiku raasu on joutunut tottumaan kaikkiin kaupungin ääniin ja olentoihin, ja onneksi se on tässä iässä aika "helppoa". Varmaankin aika iso osa kaikesta menee niin "yli" ettei siihen pentu vielä reagoi. Toivottavasti siitäkin jää positiivisia muistikuvia, ettei aivan kauhiasti ala mörköjä tulla nurkista kasvun myötä.
Varsinainen päivän juttukin on samoilta kulmilta. Säätytalon sivustalla tervehdimme ystävällistä bobkättiä ja siitä noussutta kuljettajaa, joka oikeansuuntaisesti arveli Kaikun olevan pohjoista sorttia, tai sitten montaa... Saadessaan porokoiraepäilyilleen vahvistuksen hän kertoi tarinan vuosikymmenten takaa, ajalta jolloin oli ollut nuorena poikana tsupparina presidentin linnassa. Pressana oli tuolloin tietysti Kekkonen, josta muutenkin liikkuu monenlaista urbaanilegendaa. Tunnettu hän oli monesta, ei vähiten suosiostaan naisten parissa. Tämänkin tarinan mukaan hänellä oli ollut eräs lappilainen ystävätär, joka kutsuttiin jonain vuonna linnan juhliinkin. Daamilla oli kaksi lapinkoiraa, joita hän ei kuitenkaan suostunut jättämään pitkän vierailunssa ajaksi kotikonnuille. Lisäongelmana oli tietenkin se, että koirat olivat tottuneet ulkoilmaelämään, joten niillepä ei noin vain löytynytkään kortteeria pääkaupungin sydämestä. Niinpä itsenäisyyspäivän aattona valtion timpurit rakensivat koirankopin kahdelle lappalaishurtalle - hotelli Hesperian kattoterassille! Sieltä sai haukku raikaa!
Tämä tarina on tosi. Tai ainakin se voisi olla.
Tänään bongattu: ompelukone näyteikkunassa, sadevesiviemäri
Varsinainen päivän juttukin on samoilta kulmilta. Säätytalon sivustalla tervehdimme ystävällistä bobkättiä ja siitä noussutta kuljettajaa, joka oikeansuuntaisesti arveli Kaikun olevan pohjoista sorttia, tai sitten montaa... Saadessaan porokoiraepäilyilleen vahvistuksen hän kertoi tarinan vuosikymmenten takaa, ajalta jolloin oli ollut nuorena poikana tsupparina presidentin linnassa. Pressana oli tuolloin tietysti Kekkonen, josta muutenkin liikkuu monenlaista urbaanilegendaa. Tunnettu hän oli monesta, ei vähiten suosiostaan naisten parissa. Tämänkin tarinan mukaan hänellä oli ollut eräs lappilainen ystävätär, joka kutsuttiin jonain vuonna linnan juhliinkin. Daamilla oli kaksi lapinkoiraa, joita hän ei kuitenkaan suostunut jättämään pitkän vierailunssa ajaksi kotikonnuille. Lisäongelmana oli tietenkin se, että koirat olivat tottuneet ulkoilmaelämään, joten niillepä ei noin vain löytynytkään kortteeria pääkaupungin sydämestä. Niinpä itsenäisyyspäivän aattona valtion timpurit rakensivat koirankopin kahdelle lappalaishurtalle - hotelli Hesperian kattoterassille! Sieltä sai haukku raikaa!
Tämä tarina on tosi. Tai ainakin se voisi olla.
Tänään bongattu: ompelukone näyteikkunassa, sadevesiviemäri
P 7 ulos, 4 sisään
K 5 ulos, 0 sisään
T kissan mielenrauha
Homma edelleen hakusessa
Maanantai 29.10.2007
Viikko alkoi lievän hapuilun, tai hakuilun, uutuudenhohtoisissa merkeissä. Hakuiluosastolla tehtiin kolmen koiruuden tehoisku Korson raunioradalle. Arska hoiti omat vakkarihommansa hyvällä tarmolla, ja Kaikulainen pääsi sulostuttamaan harjoittelijoiden iltapuhdetta omalla olemuksellaan ja taskunamihakuisuudellaan. Hemppakin pääsi sentään pikku lenkille VesaK:n kanssa kahden, voi sitä riemun määrää!
Hapuilevaa hakusessa olemista edustaa tuo K-osasto, jossa koettiin parikin "sisätapahtumaa" - tosin oma osuutensa lienee ollut sunnuntaisella peltolenkillä pienine papana- ja pahnavälipaloineen... Yöllä (n. 03:00, ääni kuultiin muttei tajuttu nousta) oli ilmestynyt melkoinen läjä, ja 05:00 tehtiin lähtöä puistoon. Kiireestä huolimatta lötkähti pikku läjä keskelle eteisen mattoa, tismalleen samaan paikkaan kuin edellinenkin. Ysin pläjäyksessä oli jo kiintenemisen merkkejä, ja seuraava tuloste nähtiinkin vasta iltalenkillä. Eli mistään vakavasta häiriöstä ei ollut kyse!
VesaK ja Kaiku kävivät myös hieman pidemmällä lenkillä ihan kahdestaan, kierrettiin lähikortteleita ja juteltiin mukavien setien ja tätien kanssa. Uusina tuttavuuksina olivat omenapuun pudokkaista nauttivat tilhet ja leivänmuruja napostelevat pulut, joita molempia taivasteltiin Ritarihuoneen puistikossa.
Tänään bongattu: nokkakärryt, betoniporsas
P 7 ulos, 5 sisään
K 4 ulos, 2 sisään
T isännän unet
Viikko alkoi lievän hapuilun, tai hakuilun, uutuudenhohtoisissa merkeissä. Hakuiluosastolla tehtiin kolmen koiruuden tehoisku Korson raunioradalle. Arska hoiti omat vakkarihommansa hyvällä tarmolla, ja Kaikulainen pääsi sulostuttamaan harjoittelijoiden iltapuhdetta omalla olemuksellaan ja taskunamihakuisuudellaan. Hemppakin pääsi sentään pikku lenkille VesaK:n kanssa kahden, voi sitä riemun määrää!
Hapuilevaa hakusessa olemista edustaa tuo K-osasto, jossa koettiin parikin "sisätapahtumaa" - tosin oma osuutensa lienee ollut sunnuntaisella peltolenkillä pienine papana- ja pahnavälipaloineen... Yöllä (n. 03:00, ääni kuultiin muttei tajuttu nousta) oli ilmestynyt melkoinen läjä, ja 05:00 tehtiin lähtöä puistoon. Kiireestä huolimatta lötkähti pikku läjä keskelle eteisen mattoa, tismalleen samaan paikkaan kuin edellinenkin. Ysin pläjäyksessä oli jo kiintenemisen merkkejä, ja seuraava tuloste nähtiinkin vasta iltalenkillä. Eli mistään vakavasta häiriöstä ei ollut kyse!
VesaK ja Kaiku kävivät myös hieman pidemmällä lenkillä ihan kahdestaan, kierrettiin lähikortteleita ja juteltiin mukavien setien ja tätien kanssa. Uusina tuttavuuksina olivat omenapuun pudokkaista nauttivat tilhet ja leivänmuruja napostelevat pulut, joita molempia taivasteltiin Ritarihuoneen puistikossa.
Tänään bongattu: nokkakärryt, betoniporsas
P 7 ulos, 5 sisään
K 4 ulos, 2 sisään
T isännän unet
sunnuntai 28. lokakuuta 2007
Nenä maassa
Kaikun nenänkäyttötaipumuksesta oli juttua jo aiemminkin, mutten malta olla heittämättä löylyä lauteille (...ööh?) Eilen Mustikkamaalla pidimme taukoa männynkäkkärän vierellä. Maassa lojui sadoittain pikku männynkäpyjä. Kaiku nappasi yhden suuhunsa ja alkoi pureskelemaan sitä, mistä en oikein tykännyt juuri siinä tilanteessa. Otin kävyn pois ja heitin maahan koiran taakse. Pentu pieni se kääntyi ympäri ja haki saman kävyn välittömästi suuhunsa. Siitä se idea sitten lähti: Valitsin sattumanvaraisen kävyn, hieraisin sitä pikkaisen lihapullalla, annoin pennun haistaa sitä ja heitin parin metrin päähän muiden käpyjen joukkoon Tai ensin se lipesi kädestä, joten nostin sen ja heitin sitten sinne aiottuun paikkaan. Sitten käänsin koiran oikeaan suuntaan, ja sehän lähti heti nuuskien liikkeelle...suoraan siihen kohtaan, johon se käpy oli ensin pudonnut. Ankara nuuskutus ei tuottanut tulosta, joten matka jatkui (vastatuuleen) kohti käpykasaa, josta oikea käpy löytyi (tietenkin) välittömästi. Jälkikoiran ura siis jatkuu.
Tänään tein sitten lenkin päätteeksi pienen makkararuudun, tällä kerralla astetta edellistä isomman ja huolellisemmin duunatun, se ensimmäinen. Pentu ruudun kulmalle, ja voilà, kaverihan kävi ruudun läpi systemaattisesti, skannasi reunat tuulen alta lähtien ja sinne "takareunalle" päätyen. Tuuli vähän kierteli, joten ruutu tuli sivutuuleen, vaikka tein sen vastatuuleen, mutta lähdöstä pentu kääntyi ensin myötäiseen, saavutti tuulen alapuolisen rajan, meni vähän yli, palasi takaisin, ja lähti luotaamaan: ensin takaraja, sitten toinen reuna, sisäkautta takaisin tuulen alle, keskusta-toinen reuna ja taas "ylämerkille". Ruudun ulkopuolella kävi nokka ja pari tassua niitä reunoja etsiessä, mutta selvästi tuuli antoi hyvän osviitan etsinnän kohdistukselle. Tuli vielä siksakkia ruudun sisustaa takaisin kohti aloituskulmaa, jolloin kutsuin sen pois. Muutama nami jäi ruutuun, ehkä vähän aiemmin olisi pitänyt ottaa pois mutta kun se oli niin intensiivinen, niin jäin siihen ihastelemaan.
No näinhän sen pitääkin mennä, luontaisten taipumusten vahvistamisestahan tässä on kyse. Toivottavasti onnistun pitämään yllä mielenkiintoa, ei parane tehdä tästä mitään rutiinia. Leikkinä silloin tällöin tällainen on varmaan tehokkainta tässä iässä, ja sopivia taukoja tekemiseen.
Tästä tulikin mieleeni, että Arwolle Pia on aloittanut maahanmenon uudelleenopetuksen "oikein" kaikilta neljältä tassulta suoraan, ettei tulisi etenemistä kaukokäskyillä. Nyt pennun ensimmäisen viikon aikana on isojen koirien koulutus ollut jäissä, mutta tänään Pia piristi Arskaa pikku tokoilulla - ja Arwohan meni uudella tyylillä maahan! Selvästi oli oppi muhinut poropollassa, kovin monta kertaa ei uutta tyyliä nimittäin ole opeteltu.
Tänään bongattu: kynnöspelto, potkulauta
P 7 ulos, 4 sisään
K 4 ulos, 1 sisään (huokaus)
T toiset kengännauhat, olohuoneen matto (1xK)
lauantai 27. lokakuuta 2007
Kesäturkki lähti
"Viideltä saunaan ja kuudelta putkaan..." No ehkä Kaikun lauantai ei aivan noin raflaava ollut, mutta käytiinpä työväen jo muinoin suosimalla Mustikkamaan rannalla riekkumassa isosten kanssa. Rannathan ovat tähän vuodenaikaan tyhjät, eikä muita liikkujiakaan liiemmälti näy.
Kaikuhan on syyskesän lapsi, joten ainoa turkki joka sillä on on luonnollisesti kesäturkki. Sen se sitten "heitti" oikein komealla tavalla. Isoille koirille nämä rantahietikot ja -matalat ovat hurjien juoksuleikkien, kahlailun ja kepinvedon lempparipaikka. Pentu pääsi nyt elämänsä ensimmäistä kertaa ottamaan tuntumaa Itämeren murtovedestä.
Aikansa rantamatalassa tallusteltuaan pikku villieläin päätti ottaa suunnakseen Korkeasaaren, mutta eipä ollutkaan meri pirskatti soikoon ehtinyt jäätyä. Upeasti tepastellen penneli poistui suoraan kohti "ulappaa", pohjan katoaminen jalkojen alta ei tahtia hidastanut, ja matka jatkui kohti etelää... VesaK oli jo puolisäärtä myöden Suomenlahdessa ja noin 0,5 sekunnin päässä sukelluksesta kun arvon pirpana kuitenkin otti isäntäväen varsin äänekkäistä vinkeistä vaarin, kääntyi satakahdeksankymppiä ja palasi kesykoiran hommiin. (huhhuh...)
Rantautumisen jälkeen koko joukkio oli muutaman sekunnin luovan hiljaisuuden vallassa, ikäänkuin pohtien millaiseksi maailma oli tällä välin muuttunut. VesaK:n harmiksi taluttimen lukko oli täynnä hiekkaa, joten pikkuisen kytkeminen viivästyi ratkaisevan sekunnin - jonka aikana alkoi VALTAISA hepulström! Hiekassa kyljellään, hiekassa selällään, hiekassa erityisesti mahallaan amfibioporkkiksemme otti "kevyen" turkinhoidon ynnä hiekkanaamion, ilmeisesti jottei jälkipyykkiä tulisi niin mittavasti... Villi juoksentelu jatkui kuin mitään uimaretkeä ei olisi koskaan ollutkaan. Rantaeläin!
Isoimman ilon jälkeen kaivoimme Kaikun hiekkakuorrutuksestaan ja tarkistimme turkin märkyysasteen - päältä märkä, alta kuiva; ainoastaan tassuista läpimärkä; kokonaan kuivaa päälaella ja niskassa-etuselässä. Loistava luontainen suojaus! Poistuimme kuitenkin tuuliselta rannalta ja kotimatkallekin lähdimme "etuajassa", ettei vain pikkuinen vilustuisi, tokihan märkyys aina viilentää tunnelmaa. Kotona odotti sitten lämmin suihkutus.
Bongattu tänään: Kaisaniemen puisto, sadoittain männynkäpyjä
Kaikuhan on syyskesän lapsi, joten ainoa turkki joka sillä on on luonnollisesti kesäturkki. Sen se sitten "heitti" oikein komealla tavalla. Isoille koirille nämä rantahietikot ja -matalat ovat hurjien juoksuleikkien, kahlailun ja kepinvedon lempparipaikka. Pentu pääsi nyt elämänsä ensimmäistä kertaa ottamaan tuntumaa Itämeren murtovedestä.
Aikansa rantamatalassa tallusteltuaan pikku villieläin päätti ottaa suunnakseen Korkeasaaren, mutta eipä ollutkaan meri pirskatti soikoon ehtinyt jäätyä. Upeasti tepastellen penneli poistui suoraan kohti "ulappaa", pohjan katoaminen jalkojen alta ei tahtia hidastanut, ja matka jatkui kohti etelää... VesaK oli jo puolisäärtä myöden Suomenlahdessa ja noin 0,5 sekunnin päässä sukelluksesta kun arvon pirpana kuitenkin otti isäntäväen varsin äänekkäistä vinkeistä vaarin, kääntyi satakahdeksankymppiä ja palasi kesykoiran hommiin. (huhhuh...)
Rantautumisen jälkeen koko joukkio oli muutaman sekunnin luovan hiljaisuuden vallassa, ikäänkuin pohtien millaiseksi maailma oli tällä välin muuttunut. VesaK:n harmiksi taluttimen lukko oli täynnä hiekkaa, joten pikkuisen kytkeminen viivästyi ratkaisevan sekunnin - jonka aikana alkoi VALTAISA hepulström! Hiekassa kyljellään, hiekassa selällään, hiekassa erityisesti mahallaan amfibioporkkiksemme otti "kevyen" turkinhoidon ynnä hiekkanaamion, ilmeisesti jottei jälkipyykkiä tulisi niin mittavasti... Villi juoksentelu jatkui kuin mitään uimaretkeä ei olisi koskaan ollutkaan. Rantaeläin!
Isoimman ilon jälkeen kaivoimme Kaikun hiekkakuorrutuksestaan ja tarkistimme turkin märkyysasteen - päältä märkä, alta kuiva; ainoastaan tassuista läpimärkä; kokonaan kuivaa päälaella ja niskassa-etuselässä. Loistava luontainen suojaus! Poistuimme kuitenkin tuuliselta rannalta ja kotimatkallekin lähdimme "etuajassa", ettei vain pikkuinen vilustuisi, tokihan märkyys aina viilentää tunnelmaa. Kotona odotti sitten lämmin suihkutus.
Bongattu tänään: Kaisaniemen puisto, sadoittain männynkäpyjä
P 7 ulos, 4 sisään
K 6 ulos, 0 sisään
T: keittiön matto (1xP)
perjantai 26. lokakuuta 2007
Pennun uni
Perjantai 26.10.2007
Tänään keskityttiin "lepäilemään". Iltalenkillä käytiin Haltialassa, juoksenneltiin Vantaanjoen rannalla, sänkipelloilla ja ihanan mutaisilla pellonreunoilla. Leikisti rähjättiin toisillemme, pureskeltiin ja painittiin, kuunneltiin vantaalaisen pystykorvan haukkua joen pohjoispuolelta. Happihyppelyn jälkeen uni maittoi...
P&K-osastolla palattiin normikäyrälle, eilinen taisi olla jokin tilastokukkanen...
Tänään keskityttiin "lepäilemään". Iltalenkillä käytiin Haltialassa, juoksenneltiin Vantaanjoen rannalla, sänkipelloilla ja ihanan mutaisilla pellonreunoilla. Leikisti rähjättiin toisillemme, pureskeltiin ja painittiin, kuunneltiin vantaalaisen pystykorvan haukkua joen pohjoispuolelta. Happihyppelyn jälkeen uni maittoi...
P&K-osastolla palattiin normikäyrälle, eilinen taisi olla jokin tilastokukkanen...
Tänään bongattu: rullasukset
P 6 ulos, 4 sisään
K 5 ulos, 0 sisään
Pissan puolitus
Torstai 25.10.2007
Torstaina tapahtui pissan puolitus. Ilmeisesti sisälle pissaamisen ujous karisi yhtä jalkaa olohuoneen matolle tehdyn, puoliksi onnistuneen pissausreissun kanssa. Yllättävää tässä episodissa oli lähinnä se, että kun nappasin Kaikun matolta sylkkyyn, valmistauduin saamaan samalla pienen kastelun itsekin - mutta sepä laittoikin hanan kiinni! Läksimme siis puistoon saman tien, ja siellä hana aukesikin välittömästi.
Sisäpissan suosio on siis kasvussa. Varsinainen puolitus on tullut kerralla pissatussa määrässä. Tämä toki näkyy vastaavasti pissauskerroissa, ja edelleen sanomalehtipaperin kulutuksessa - olisipa hauskaa jos se joskus osuisi vain osaan lehdistä, ettei tarvitsisi kaikkia vaihtaa joka kerralla...
Jottei tämä nyt aivan P&K-jutuiksi menisi, täytyy hieman kehaista penneliä (jälleen). Isojen koirien kanssa on tehty noin yksi yhteinen lenkki per päivä, ja Kaiku on erittäin reippaasti jengissä mukana. Isot koirat tekevät kuitenkin hieman pidemmän lenkin kuin pikkuinen, joten toinen meistä jää pennun kanssa odottelemaan sopivaan paikkaan. Noh, siinähän pitää keksiä jotain puuhaa, ettei kone ala kuumentua jäähdytysilman puutteessa ;-)
Odotellessani opetin hieman istumisen alkeita, ja yksi nami tipahti nurmikon sekaan. kaiku etsi sen niin touhukkaasti, että tein pienen "makkararuudun" pentunameilla nurmikolle. Annoin se omaehtoisesti puuhastella, johdatin sinne ruudun reunalle, ja katselin kuinka porkkiksenalku tyylipuhtaasti kävi läpi ruudun reunat ja etsi namit. Olin aikasen yllättynyt että se skannasi ne reunat niin selkeästi, ehkä sillä on tuo nenän käyttö tosiaan verissä. Kerroin tästä siipallekin kun jatkoimme matkaa yhdessä, johon hän tokaisi jotensakin näin: "No mä annoin sen etsiä nameja isojen koirien kanssa siellä mökillä toissapäivänä, se tajusi sen ihan heti, et hei kerro pahvi jotain uutisii ..." Joopa joo. Jälkikoira!
Tänään bongattu: tammenterho, (mua) kuvaava turisti ja hammastikku
P 4,5 ulos, 8,5 sisään
K 5 ulos, 0 sisään
T kengännauhat
keskiviikko 24. lokakuuta 2007
Valloituksia
Keskiviikkoaamu. Isäntäväki on jättänyt herätyskellon pois päältä, sillä onhan perheessä elävä vekkari. Aamukahdeksalta on talossa kuitenkin hiirenhiljaista. Ujosti Kaiku kömpii yösijoiltaan tervehtimään, haukotellen ja venytellen antaumuksella. Missäköhän ne yöpissat mahtavat olla, ajattelee tässä vaiheessa pennunomistaja. Kun niitä ei löydy, lähdetään pikkuisen kanssa ulos jo tutuksi käyneeseen puistoon aamupissalle - hädänhän täytyy olla hirmuinen. Parinkymmenen minuutin kävely ympäriinsä ei kuitenkaan tuota tulosta, hmm. Sisään tuloa seuraa tietty sitten iiisoo pissa eteiseen asetetuille papereille. Ehkä idea ei olekaan vielä porosen päässä aivan kirkas...
Tänään on valloitettu uusi kaupungin osa, Kivinokka. Kaiku pääsi tepsuttelemaan vapaana pitkin pikku kävelyteitä ja mökkeröisten pihojakin - näin loppusyksystä tuo siirtolaparatiisi on todella hiljainen. Lopuksi pistäydyttiin Vanhankaupunginlahden luontopolulla, ja tutkailtiin hetken verran siivekkäiden muuttopuuhia näköalatasanteelta.
Tämä matkanpoikanen jatkui eläinlääkärin hellään huomaan, ensimmäiset rokotukset olivat ohjelmassa. Hieman jännitti mutta helppo hommahan tuo oli. Arwo ja Hemppakin pääsivät lääkäriin, edellinen silmätarkkiin ja jälkimmäinen rokotukseen. Arskan silmät todettiin terveiksi, hienoa velipoika! Arskalle laitettiin myös uusi siru toimintansa lopettaneen tilalle, jotta tarkista tuli virallinen. Kaikulla oli tilaisuus ottaa muutamat tirsat isompiaan odotellessaan. Valloitettu tämäkin!
Iltapuhde on sekin ollut "valloittava." Tällä hetkellä Kaiku on Pian sylissä rauhoittumassa, illanvietto meni aavistyksen OD:n/ADHD:n puolelle. Eläinlääkärin jälkeen Kaiku nukkui taas "pitkän" matkan Pakilasta keskustaan, ja kotona se sitten puuhasteli kaikessa rauhassa puruluun ynnä pehmolelujen kera, kunnes oli aika lähteä Tervasaareen iltaulkoilulle. Iso koiratarha olikin tyhjänä, joten juoksentelimme ympäriinsä hetken, ja Arwo ja Kaiku lopettivat retken pieneen painiskeluun nurmikolla. Kotiin paluuta ei kuitenkaan seurannut odotettu simahdus vaan "hirviä härdelöinti". Arskakin liittyi riekkuporukkaan ja hetkessä oli meno sellaista, että... no sanotaan vaikka että pienemmästäkin on jengiä häädetty.
Uskomattomalla tavalla Kaiku onnistui kyllä nukkumaan jopa kolmeminuuttisen automatkan Terviksestä kotiin - näyttää siltä, että se nukahtaa joka kerta kun auto lähtee liikkeelle, retkottaa sylissä ja oikoo koipiaan nautinnollisesti. Retkieläin!
Tänään bongattu: pikeä levittävä setä
Tänään on valloitettu uusi kaupungin osa, Kivinokka. Kaiku pääsi tepsuttelemaan vapaana pitkin pikku kävelyteitä ja mökkeröisten pihojakin - näin loppusyksystä tuo siirtolaparatiisi on todella hiljainen. Lopuksi pistäydyttiin Vanhankaupunginlahden luontopolulla, ja tutkailtiin hetken verran siivekkäiden muuttopuuhia näköalatasanteelta.
Tämä matkanpoikanen jatkui eläinlääkärin hellään huomaan, ensimmäiset rokotukset olivat ohjelmassa. Hieman jännitti mutta helppo hommahan tuo oli. Arwo ja Hemppakin pääsivät lääkäriin, edellinen silmätarkkiin ja jälkimmäinen rokotukseen. Arskan silmät todettiin terveiksi, hienoa velipoika! Arskalle laitettiin myös uusi siru toimintansa lopettaneen tilalle, jotta tarkista tuli virallinen. Kaikulla oli tilaisuus ottaa muutamat tirsat isompiaan odotellessaan. Valloitettu tämäkin!
Iltapuhde on sekin ollut "valloittava." Tällä hetkellä Kaiku on Pian sylissä rauhoittumassa, illanvietto meni aavistyksen OD:n/ADHD:n puolelle. Eläinlääkärin jälkeen Kaiku nukkui taas "pitkän" matkan Pakilasta keskustaan, ja kotona se sitten puuhasteli kaikessa rauhassa puruluun ynnä pehmolelujen kera, kunnes oli aika lähteä Tervasaareen iltaulkoilulle. Iso koiratarha olikin tyhjänä, joten juoksentelimme ympäriinsä hetken, ja Arwo ja Kaiku lopettivat retken pieneen painiskeluun nurmikolla. Kotiin paluuta ei kuitenkaan seurannut odotettu simahdus vaan "hirviä härdelöinti". Arskakin liittyi riekkuporukkaan ja hetkessä oli meno sellaista, että... no sanotaan vaikka että pienemmästäkin on jengiä häädetty.
Uskomattomalla tavalla Kaiku onnistui kyllä nukkumaan jopa kolmeminuuttisen automatkan Terviksestä kotiin - näyttää siltä, että se nukahtaa joka kerta kun auto lähtee liikkeelle, retkottaa sylissä ja oikoo koipiaan nautinnollisesti. Retkieläin!
Tänään bongattu: pikeä levittävä setä
P 5 ulos, 2 sisään
K 5 ulos, 0 sisään
Porvoon Kaiku
Tiistai 23.10.2007
Tiistaipäivästä päätettiin tehdä kokemuspainotteinen. Meillähän on vapaa-ajan paikkana vanha pikku torppa Porvoon tienoilla, pihakin on aidattu ja aitaa varta vasten pentuvarmistettu mennäviikolla. Niinpä pennelmobiili lastattiin kevythäkillä, koirilla, vedellä ja eväillä. Kaiku sai ensimmäistä kertaa matkustaa takaosassa isojen koirien kanssa, ikiomassa kevythäkissään. Hieman meitä jännitti, miten pikkuinen sopeutuu muutokseen - mutta turhaan! Jo Porvoon moottoritielle tultaessa penneli oli umpiunessa, ja Epoossa torpan pihalle astelikin uninen ja venyttelevä pieneläin.
Uutta ympäristöä ei tarvinnut kauan kyttäillä, olihan paikka täynnä tuttujen koirien hajuja. Maalaisilmako lieni syynä vaiko syksyn lehdet, mutta pikku kullannupustamme kuoriutui tällä pihalla esiin riiviömäisillä syöksyillä partisvanhustamme kiusaava, Hempan hurjaa haukkua puutarhapenkkien alle pakeneva, ja edelleen hyökkäys-haneen-hyökkäys-haneen -tyylisesti riekkuva otus. Kyllä piisasi ääntä mäjessä! Myös kasoihin haravoidut vaahteranlehdet kirvoittivat hurjia syöksyjä, pomppuja ja rähinää. Illalla kotiin palatessa matka sujui taas turhankin leppoisasti: Kaikuhan oli levänneenä kotiovella, ja rauhallisen iltahetken sijaan saimmekin seurata porokoirajamboreeta! Kyytiä saivat niin omat kuin toistenkin lelut, terminoitiinpa siinä sivussa yksi kissanruokalaatikko ja pakastepizzapakettikin (nämä oli toki asetettu vartavasten leikkikaluiksi), ja hermot revittiin riekaleiksi niin Hempalta kuin Arskaltakin. Erityismaininta tuli kuitenkin keittiön bambuverhon vainoamisesta siihen pisteeseen, että se evakuoitiin olohuoneen ruokapöydälle rauhallisempia aikoja odottelemaan...
Tänään bongattu: elävä tuli hellassa
Tiistaipäivästä päätettiin tehdä kokemuspainotteinen. Meillähän on vapaa-ajan paikkana vanha pikku torppa Porvoon tienoilla, pihakin on aidattu ja aitaa varta vasten pentuvarmistettu mennäviikolla. Niinpä pennelmobiili lastattiin kevythäkillä, koirilla, vedellä ja eväillä. Kaiku sai ensimmäistä kertaa matkustaa takaosassa isojen koirien kanssa, ikiomassa kevythäkissään. Hieman meitä jännitti, miten pikkuinen sopeutuu muutokseen - mutta turhaan! Jo Porvoon moottoritielle tultaessa penneli oli umpiunessa, ja Epoossa torpan pihalle astelikin uninen ja venyttelevä pieneläin.
Uutta ympäristöä ei tarvinnut kauan kyttäillä, olihan paikka täynnä tuttujen koirien hajuja. Maalaisilmako lieni syynä vaiko syksyn lehdet, mutta pikku kullannupustamme kuoriutui tällä pihalla esiin riiviömäisillä syöksyillä partisvanhustamme kiusaava, Hempan hurjaa haukkua puutarhapenkkien alle pakeneva, ja edelleen hyökkäys-haneen-hyökkäys-haneen -tyylisesti riekkuva otus. Kyllä piisasi ääntä mäjessä! Myös kasoihin haravoidut vaahteranlehdet kirvoittivat hurjia syöksyjä, pomppuja ja rähinää. Illalla kotiin palatessa matka sujui taas turhankin leppoisasti: Kaikuhan oli levänneenä kotiovella, ja rauhallisen iltahetken sijaan saimmekin seurata porokoirajamboreeta! Kyytiä saivat niin omat kuin toistenkin lelut, terminoitiinpa siinä sivussa yksi kissanruokalaatikko ja pakastepizzapakettikin (nämä oli toki asetettu vartavasten leikkikaluiksi), ja hermot revittiin riekaleiksi niin Hempalta kuin Arskaltakin. Erityismaininta tuli kuitenkin keittiön bambuverhon vainoamisesta siihen pisteeseen, että se evakuoitiin olohuoneen ruokapöydälle rauhallisempia aikoja odottelemaan...
Tänään bongattu: elävä tuli hellassa
Päivän P&K-saldo: pissa, ulos ”muutama”, sisään ”muutama”; kakka, ulos 4 - sisään 0
PS. tästä lähtien alan pitää tarkempaa kirjaa P&K-luvuista...
Melkein sukua julkkikselle
Maanantai 22.10.2007
Arki oli edessä Kaikullakin ennen pitkää. Aamupissan aikaan hälinä ja ihmispaljous kotikadullamme olivatkin aivan toista kuin viikonlopun raukeina hetkinä. Ahkera ulkoilu oli kuitenkin kantanut hedelmää: nyt olivat kävelijät, polkupyörät, autot, bussit ja raitiovaunut jo itsestään selviä statisteja, joita ei tarvinnut mitenkään erityisesti ihmetellä. Uutta oli sen sijaan leikkipuiston mekkala, onhan naapurissa iso päiväkoti jonka ”asukit” viettävät kauniina päivinä aikaansa ulkosalla. Äkkiä tämäkin elämöinti oli tutkailtu ja vaarattomaksi todettu.
Ihmisiä täällä kaupungissa tapaa väistämättä. Useimmiten vieraat vain pyyhältävät ohi omilla matkoillaan, mutta saattaapa joku jäädä joskus ottamaan lähempääkin kontaktia. Erityisesti tämä koskee kyllä pikkupenneleitä. Kaduilla on lähes mahdotonta käydä pienimmälläkään pissalla ilman että joku ystävällinen setä tai täti yrittää tulla lepertelemään, rapsuttelemaan ja isäntäväen kanssa turisemaan. Tilanteesta riippuen tämä saatetaan salliakin. Eri lähestymistyylien sekametelisoppaan Kaiku suhtautuu tyynen rauhallisesti: "kas, tuokin haluaa tutustua, mennään siis moikkaamaan!"
Kohokohtia ovat eittämättä olleet ”julkkiskontaktit”: presidentti Koivisto hymyili Kaikulle vastaan kävellessään, ja Siimeksen Pentti Hippu-koirineen pysähtyi turisemaan pennun ihanuudesta. Vähänkö me ollaan sisäpiirissä, melkein jo bestiksiä!
Myös muita kaupunkilaiskoiria tulee vastaan joka nurkan takaa. Hauvoja onkin ihmetelty enemmän kuin mitään muuta. Lähempää tuttavuutta ei päästä tekemään (rokotustenkaan takia, mutta) ennen kaikkea sen takia, että periaatteenamme tulee olemaan ettei vieraita koiria tervehditä hihnassa. Ainoastaan muuten tutuksi tulleita voidaan hillitysti moikata tilanteen niin vaatiessa.
Toistaiseksi Kaikun on siis tyydyttävä istumaan ja tutkailemaan näitä mitä merkillisimmän näköisiä karvakorvia - yksikään ei ole näyttänyt lainkaan porokoiralta, saati sitten partakoltiaiselta! Parin haukkuvan rekun kohdalla Kaikukin on puhahtanut lievästi, toki peppu koko ajan tiukasti tantereessa.
Tänään bongattu: leijonan karjahdus
Päivän P&K-saldo: pissa, ulos ”muutama”, sisään ”muutama”; kakka, ulos 4 tai 5 - sisään 0
"Melkein sukua julkkikselle" -otsikosta kiitos lapikkaalle!
Mobiilikaiku
Sunnuntai 21.10.
Pyhäpäivä valkeni tavanomaisen uneliaana… pois lukien Kaikukammio, jossa erään porokoirapienokaisen tassujen töminä pani vipinää myös isäntäväen kinttuihin. No tähänhän oli myös varauduttu, suunnitelmana on ollut ottaa pentua korvista (vrt. härkää sarvista) hetimiten, ja vaikka pelkän univelan voimalla selättää sisäkakka jo ensimmäisessä erässä. Tämä toki tarkoittaa jopa kymmenkuntaa ulkoilua päivittäin, mutta onhan palkkiokin mojova. Tähän asti on onnistuttu täydellisesti!
Tylsäähän koiranpennun elämä toki olisi, jos kaikki ulkoilu tapahtuisi hihnassa. Niinpä perhefarmari valjastetaan pennelmobiiliksi, jolla hurautellaan avarampien nurmikenttien äärelle. Sunnuntaina tutustuttiinkin Haltialan tilan sänkipeltoihin kävelyreitteineen – kaikki kolme saivat rypeä mudassa ilman sen enempiä rajoitteita kuin mitä kahden ihmisen suista irtosi: ”EEEII!” ”TÄÄLLÄÄÄÄ!” ”mennääännn!” Tuloksena rättiväsynyt mutta hymyileväinen jengi.
Päivän P&K-saldo: pissa, ulos ”muutama”, sisään ”pari-kolme”; kakka, ulos 4 - sisään 0
Pannassa?
Lauantai 20.10.2007
Lauantaiaamu ei ollut vielä valjennut kun havahduimme vienoon tepsutteluun. Pikkukoirahan siellä odotteli häntä vispaten uuden päivän viettoa. Puoliunessa vaatteita niskaan ja ulos puistoon pentua pissattamaan siis. Tuloksena ”hienot kakat” muttei pissaa, ei sitten niin millään. Sisään tullessa hätä oli luonnollisesti jo suunnaton, mutta onneksi paperit olivat paikallaan…
Isojen koirien herättyä lähdettiinkin tutustumaan kaupunkiin aamulenkin merkeissä. Katajanokan rannoilla saatoimme vain äimistellä Kaikun reippautta – kahden aikuisen koiran seurassa se oli kuin vanha tekijä, mitä nyt muutaman kerran täytyi painaa puuta jotta ajatus kerkesi toiminnan kanssa samalle viivalle. Tyhjässä koira-aitauksessakin pistäydyttiin paikkoihin tutustumassa. Lenkin lopuksi tuli jo ensimmäinen kaupunkiulkopissakin.
Lauantain mittaan ulkosalla käväistiin muutamankin kerran, Säätytalon ympäristössä pyörittiin, jotta tutuiksi tulisivat niin kotikulmat kuin kaupungin vilinä ja vilskekin. Sisällä totuteltiin yhdessäoloon, leikkimiseen ja tietenkin rauhoittumiseen leikin jälkeen. Kissasta olisi ollut mukava ottaa sekä makunäytteitä että mittaa, mutta jostain syystä ei ihmisporukka suhtautunut tällaisiin kovinkaan ymmärtäväisesti. Niinpä kissa jätettiin rauhaan. (!)
Pennun elämässä on koittanut myös aika, jolloin hihnassa kulkemiseen on yksikertaisesti pakko tottua. Kaupungissa ei vapaana juurikaan voi koirapuistojen ulkopuolella juoksennella, joten hihnalenkit ovat arkipäivää myös 12-viikkoiselle pallerolle. Hihnaan totuttamisenhan oli jo kasvattaja aloittanut, ja kaulapantaa oli Kaikulainen pitänyt jo enemmänkin. Ensimmäiset pari kertaa oli pannan kiinnitys kuitenkin hieman epämiellyttävää, mutta jo toisena päivänä oli oppi mennyt perille: täällä ulos mennään aina panta kaulassa, eikä pantaa pidetä sisällä, joten pannan laitto onkin hieno homma!
Tänään bongattu: meri
Päivän P&K-saldo: pissa, ulos 3, sisään ”muutama”; kakka, ulos 4 - sisään 0
Kotoutumisharjoitteita
Perjantai 19.10.2007
Tänä kauan odotettuna päivänä lähdimme hakemaan uutta perheenjäsentämme, Pihlajamäen Fantomia eli "Kaikua". Lastasimme Hempan ja Arwon jo aamusella perhefarkkuumme ja säntäilimme täpinöissämme ympäri Uuttamaata... no ei sentään, vietimme päivän Porvoon torpallamme ja laitoimme paikkoja kuntoon pentukoiraa silmällä pitäen. Ja paistettiinpa pari makkaratkin h-hetkeä odotellessa!
Illansuussa päädyimme sitten Mäntsälään Kaikun synnyinsijoille. Kahvikupposen ääressä juteltiin ruokinnat, käytiin läpi sukupuut, mietittiin pennun ominaisuuksia, ja turistiin muuten vain mukavia. Pienellä lenkilläkin käytiin. Illan hämärtyessä suuntasimme Subarun keulan kohti pääkaupunkia, nyt lastina myös pikku penneli. Kaiku matkusti etupenkillä Pian sylissä. Tunnin mittainen matka alkoi lievän jännityksen merkeissä - en tiedä kuka eniten jännitti ja mitä: Kaiku uutta ympäristöään ja takapaksissa nuuskivia koiraveljeksiä, nämä uutta pikkueläintä, vaiko me ihmiset sitä miten kaikki oikein alkaisikaan sujua. Uni vei kuitenkin voiton koko koiraporukasta ennen pitkää.
Ennen varsinaista ”laskeutumista” päätimme poiketa pikku ulkoilulla Mustikkamaalla, jossa on rauhallista metsämaastoa, tilaa uusien kompisten tutustua kaupungin hälyn ja vilskeen vaivaamatta. Pyörähdys sujuikin oikein mallikkaasti. Isojen koirien haukku ei suinkaan pelottanut, innosti vain isompaan laukkaan! Pian pyörittiin jo samojen hajujen ympärillä aivan muina koirina. Kruununhakaan sitten saavuimme pimeän jo langettua, ja Kaiku sai ensimmäisen kosketuksensa umpikorttelien maailmaan. Lievän ihmettelyn säestyksellä kiersimme aluksi Säätytalon puistoa.
Kaikulla on erinomainen taipumus istua hetkeksi tarkkailemaan outoja asioita – ja hetken päästä ne onkin todettu harmittomiksi, siispä matka voi jatkua. Kadulla kävelevät ihmiset, ohi ajavat autot, raiteillaan kolisevat raitiovaunut, puistoa kiertävät koirat ja mukulakivillä kilisevät polkupyörät saivat kukin ansaitsemansa huomion. Mikään niistä ei kuitenkaan pelottanut tippaakaan!
Kotona Kaikua odotti vielä yksi yllätys: kissa! Järkytys tällaisesta oudosta oliosta näytti molemminpuoliselta, mutta rauhallisena miehenä Kaiku tietenkin istahti fundeeraamaan asiaa, mikä piti kissankin kuosissaan. Hyvä ja hyväntuulinen ensikohtaaminen! Pian väsymys valtasi paimenkoiranalun pääkopan, ja pientä riekkuhetkeä seurasikin simahdus.
Tänään bongattu: spåra ja dösä
Päivän P&K-saldo: pissa, ulos 0, sisään 2; kakka, ulos 1 - sisään 0
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
