Luonnetestejä...

Kaiku on täällä kaupungin vilinässä joutunut tai päässyt jo harjoittelemaan luonnetestin kaltaisia tilanteita. Tässä selostus muutamasta "osiosta":

Osa 1: taistelutahtoa
Olemme saapumassa pennun kanssa kävelyltä. Olemme porttikongissa, josta on tarkoitus mennä rappuun. Kaikuisaan (heh) kongiin tulee samaan aikaan nuori opiskelijatyttönen, joka on ilmeisen koirafriikki: nappaa lapasen kädestään, heiluttaa sitä Kaikun edessä ja saa pennun nappaamaan tiukan otteen. Sitten aletaan vetoleikki, puolelta toiselle aika reippaastikin, pentu tukevasti lapasessa kiinni. Tyttö nauraa, sanoo ettei lapasesta ole väliä, ja jatkaa. Kivaa on, riehua on ilmassa, mutta hetken päästä keskeytämme ettei kivuus muuksi muuttuisikaan. Kumpikin osapuoli olisi kyllä mielellään jatkanut! Penneli irroitetaan lapasesta ja jatkamme kotiin. Reippaasti pentu leikki ventovieraan kanssa!

Osa 2: outoja esineitä
Olemme Katajanokalla lenkillä, pimeässä, tuulessa ja sateessa. Yhtäkkiä pentu pörhistää ja alkaa tuijottaa ulkoministeriön rakennusta. Hetken kestää ennen kuin ymmärrämme että se katsoo vesiränniä, jossa vesi putoaa eräänlaiselle läpälle pitäen melkoista ääntä. Lisäksi vesi pääsee roiskumaan ympäriinsä, joten vaikutelma on omanlaatuisensa. Kehoitamme pentua tutustumaan outoon ränniin, ja se hiipiikin takakenossa lähituntumaan, nuuhkaisee pari kertaa ja jää istumaan rännin viereen. Näytän sille että sieltä tuleva tavara on vettä, pentu lipaisee kättä ja lähtee jatkamaan matkaa, ilmeisen epäkiinnostuneena. Seuraavalla nurkalla on toisenlainen, myöskin äänekäs ränni. Pentu käy tarkastamassa sen, jatkaa taas muina koirina. Seuraavaksi tuuli lennättää vastaan isoa kukkakimpun sellofaanikääröä. Pysähdys, sekunnin ajattelu, ja varovainen lähestyminen. Kun käärö tulee kohdalle, pieni loikka ja saalis on kiinni. Outoihin juttuihin siis tutustutaan asianmukaisella varovaisuudella, ja kun asia on harmittomaksi todettu ei se enää kiinnosta.

Osa 3: päällekäyvää
Olemme ylittämässä katua suojatietä pitkin. Läheisestä lähetystöstä tulee kadulle suurehko miespuolinen maihinnousutakkinen baltti, joka lähtee suunnastaan ylittämään suojatietä. Tapansa mukaan pentu seuraa katseellaan vastaantulevaa, häntä rennosti pystyssä ottaa askeleen hieman kohti tulijaa. Tämä pysähtyy pennun kohdalle, kumartuu pennun päälle, nostaa kätensä ja alkaa taputtaa - ajatuksena lienee saada koira reagoimaan, hyppimään, haukkumaan tai tekemään jotain. Kaiku istuu, katsoo miestä korvat hörössä eikä tee mitään. Mies sanoo pennulle jotain ulkomaankielellä (jota on syytä epäillä liettuaksi), kiihdyttää taputustaan ja heiluttaa vielä käsiään pennun edessä. Kaiku istuu, katsoo miestä korvat hörössä eikä tee mitään. Mies hymyilee minulle ja jatkaa matkaa. Jos olisin vainoharhainen voisin kuvitella olevani rotujärjestön salaisessa luonnetestissä!

Tilanne oli täysin ainutlaatuinen, odottamaton, enkä itse ehtinyt reagoida siihen mitenkään. Kun Kaiku näytti ottavan asian sekä tyynesti että mieheen ystävällisesti ja kiinnostuneesti suhtautuen, en myöskään puuttunut tilanteeseen. Vieraisiin Kaiku suhtautuu yleisestikin todella rauhallisesti, ei mielistele, on kiinnostunut muttei ylenpalttisesti. Rapsutuksia otetaan vastaan muttei kerjätä. Eikä näemmä pelästytä pienistä.

Tänään bongattu: valtaisia lammikoita, syyspuroja