Päivä oli sumuinen mutta se ei menoa haitannut. Sisarukset tuntuivat tunnistavan toisensa, ainakin leikki alkoi noin nanosekunnin sisällä kohtaamisesta. Meno oli tietty pentumaisen... päätöntä (sic!) ;-)
Aluksi juostiin ristiin rastiin, hypittiin ja riehuskeltiin muuten vain...
...sitten kreikkalaisroomalaista...
...vapaapainia...
kyynärpäätä kylkeen, reilu homma (joojoo, kyynärpää on ylempänä)
ota kiinni mistä saat
tunnista ruumiinosat
Kaikale halusi leikkiä myös Taigan kaa...
Pikkupennelit temmelsivät tauotta, ja badigaardit Taiga ja Arska yrittivät pitää jöötä minkä keskinäiseltä teerenpeliltään ehtivät: Arskan mielestä Taiga oli aikasen ihana...
Se mitä kuvista ei voi kunnolla päätellä on pienokaisten koko, absoluuttinen tahi suhteessa toisiinsa. Silminnäkijäarvioiden mukaan Hiipivä Haamu on aavistuksen verran korkeampi ja selvästi "tankimpi" vartaloltaan. Pussipirun pää taas ...hihi... no se on oikein kaunis, ja aivan oikean kokoinen! Juoksuvauhdissa Katla jätti Kaikun selvästi, onhan sillä kotona sprinttikoutsina vinttikoira...
Lopuksi vielä Kaikulaisen "poseeraus":
Tänään bongattu: oman haukun kaiku
1 kommentti:
Kiitokset seurasta :) Vähänkö on mukavaa, kun meillä oli ainakin 3 tuntia ihan rauhallista... Sitten Pienpeto taas päästi sisäisen pussipirunsa valloilleen.
Lähetä kommentti