Tapaus Portaat

Viikko sitten Kaikale kompastui kotirappumme portaissa, liukastui kai ja mätkähti kevyesti rähmälleen. Ei siinä mitään, jatkettiin normaalisti. Vaan seuraavalla kerralla kun oltiin tulossa lenkiltä tekikin puolivuotiaamme täyden topin, tenän, vastahangan ja kieltäytymisen portaiden alapäässä. Ihme homma, alashan oltiin menty ihan normaalisti. Ei auta maanittelu, houkuttelu, lahjonnan yritys. Pentu siis sylkkyyn ja himaan. Seuraava ulkoilu - liinat kiinni, ei tonne, no way, jäkitys. Eikun perusmenetelmät käyttöön: vähitellen, baby steps, askel(ma) kerrallaan. Just joo. Lihapullalla just ja just etutassu kaksi askelmaa ylös, takatassut tiukasti lattialla. Ja taas pentu kainaloon ja...

Pari päivää harjoittelimme portaille astumista, ilman mitään varsinaista edistystä. Kaikkonen oli siis kannossa joka lenkin lopuksi, huoh...

Nyt olivat erilaiset kokeilut jo tarpeen. Nostetaan siis pentu portaiden yläpäähän, ja juu, menee ylös - haa, edistystä! Pentu muutaman askeleen verran alapäästä ylöspäin - eips, kipinkapin takaisin alas. Hmmm, rähmäys. Pinnahan tässä alkaa kiristyä, ei kai sitä voi viikkotolkulla temppuilla yksissä rapuissa. Vaan mitäs teet, yrität.

Seuraavana aamuna siippa tuli aamu-ulkoilulta riemuissaan: -Nyt se tuli portaat itse! -No miten ihmeessä se onnistui? -kokeilin vähän tuupata sitä alkuun, tokalta portaalta se vaan lähti meneen...!!!

No eipä ollut tullut mieleen että se tietty kaipasi rohkaisun, että "kyllä siitä mennä voi", ei mitään epäluuloja herättävää nameilla houkuttelua. Kumma heppu, sen koommin ei portaissa ole nimittäin ollut mitään ongelmia!


Jou, moon Ihme Häiskä