Aina aukomassa päätään?
No niin, ensimmäisen adventin ja loppiaisen välisen yön jälkeen onkin aika palata haukkuvien kirjoihin. kaikkonen onkin venähtänyt tällä välillä aikamoiseksi esiteiniksi - vaikkei mittaa senteissä ja kiloissa kovin paljon olekaan (46-7 cm ja 15 kg), niin se pehmeä pentu joka terrorisoi kulmien koirakundeja on vaihtunut jalkavaan jätkään joka kyllä ilmoittaa paheksuntansa kaikista ympäristön outouksista, mutta suhtautuu niin koira- kuin ihmiskohtaamisiinkin sekä hyväntahtoisesti että asiaankuuluvan nöyrästi. Elämä on kivaa!
Myös sisäsiisteys on tullut ilmeisesti jäädäkseen - paperit on poistettu eteisestä, matot ovat saaneet olla kuivina, eivätkä aamuherätyksetkään enää tapahdu epäinhimilliseen aikaan. Merkittäköön siis historiankirjoihin että viimeiset sisäpissat lipsahtivat salin matolle joulukuun kolmannella viikolla. Nyt olemme sellaisessa tahdissa, että aamulla tehdään ensimmäisenä pikkukävely, sitten varsinainen aamulenkki kolmen koiran voimin, aamuruoan jälkeen vielä pieni kävely puiston ympäri. Iltapäivällä tehdään vielä yksi välikävely puistossa, sitten kaikkien yhteinen iltalenkki, ja iltaruoan jälkeen käydään jälleen pikku kierroksella. Ilta lopetetaan vielä "pikkupissaan" koko porukalla. Noh, kyllähän tällaisella seitsemän ulkoilun päivärytmillä pitääkin pysyä lattiat kuivana...
Koulutusrintamalla on myös edetty jonkin verran. Joulukuulla kävimme lappalaiskoirien toko-aamussa opettelemassa alkeiden aakkosia. Nyt on harjoiteltu lähinnä sivulle tuloa (alkaa jo sujua), seuraamista (tähän on luontaisia taipumuksia), luoksetuloa (hyvissä olosuhteissa pomminvarmaa ;-) sekä maahanmenoa (vaatii vielä hienosäätöä) ja istumista (toimii). Hihnassa kulkemista on tietenkin treenattu ankarasti, ja ottaen huomioon pentukoiran koko ajan muuttuvat kiinnostuksen kohteet on vetämättömyyskoulutus onnistunut vähintäänkin kohtalaisesti.
Olihan luntakin välillä, heh
Entäs sitten pentukoirien perisynti, paikkojen ja tavaroiden tuhoaminen? Koko ajan on itse asiassa odoteltu milloin se alkaa, ja ensimmäisen tyynyt kohdattua kohtalonsa näytti jo pahalta. Mitään tuhoaaltoa ei ole kuitenkaan tullut! Kyytiä on saanut muutama postiluukusta väärällä hetkellä kolahtanut ilmaisjakelutuote, ja Hemppasen valjaiden lukko osoittautui vastustamattoman herkulliseksi. Tässä kuitenkin kaikki - eli ei oikeastaan mitään.
Tällä välin on tietysti bongattu paljonkin asioita. Joululahjat olivat toki kivoja, mutta parasta oli joulukinkun paisto! Tämän onnen odotuksen sai Kaikkonen kokea peräti kahdesti! Uutta vuotta otettiinkin sitten vastaan turvallisesti Epoon torpalla, kaukana kaupungin paukkeesta, humalaisesta ihmisvilinästä ja lasinsiruista. Tunnelmointia...
samppanjaa ja paahtopaistia, tähtitaivas ja tulen loimu.
