Nastamuumio meets nastarengas

Tänään lastattiin Kaiku ja kumppanit autoon ja suunnattiin Porvooseen puhdetöihin. VesaK kunnosti veneen pukkeja ja nappasi talvirenkaatkin matkaan, koirapopulaatio riekkui pitkin rinnettä pää viidentenä jalkana. No ei aivan, sillä vasarointi oli isojen poikien mielestä kiinnostavaa ja Kaikun mielestä hieman epäilyttävää touhua, joten kaikki kerääntyivät antamaan tyylipisteitä. Pukkien lastauksen aikana tuomarointi muuttui jo melko äänekkääksi, kuormasta kun tuli yllättävän korkea ja kumman näköinen ja VesaK hyppeli ilmeisen elegantisti peräkärryn päällä sinne tänne, yrittäen saada kaiken mahtumaan ja pysymään laitojen sisällä.


Välillä vähän pelottikin?

Kaiku on myös ottanut oma-aloitteisesti ensimmäiset agilitytreeninsä. Säätytalon edessä on sellaiset "hianot" istutukset, ja ne on suojattu noin 20-30-senttisellä aidalla. Kaiku tykkää istutuksen kanervista ja pikku männyistä ja luikahtaa sinne aidan ali syöksähtelemään ympäriinsä. Parista kohdasta aita on kuitenkin melko matala, ja kahdella lenkillä pikku Kai-Kai on päättänytkin hypätä aidan yli - ja saanut tästä tietysti asianmukaiset kehut. Pitää kuitenkin panna jäitä hattuun, vielä ei ole agikoulutuksen aika!

Tokoilua on tietysti aloiteltu, sitähän sisältyy jokaiseen kävelyyn. Tähän mennessä on päästy siihen, että Kaikalous tykkää tulla vasemmalle puolelle ja ottaa kontaktin, siitä kun on aina seurannut pelkkää kehua. Kohta aletaan yhdistää "temppuun" vihjesanaa, eiköhän siitä sitten seuraaminen synny. Istumista on treenattu suoralla menetelmällä, ja siitä alkaa olla pieni havaintokin jo. Parhaiten on kuitenkin mennyt läpi kontaktin otto oman nimen tai naksautuksen (suulla) kuullessa - toimii kuin junan vessa. Luoksetulon esiaste on myös loistavalla mallilla, Nastis säntää luo täyttä neliä! Tätä on harjoiteltu pikkiriikkisten lihapullanpalasten kanssa, ja sen kyllä huomaa! Edelleen kehuja: hihnassa kulkeminen alkaa olla lähestulkoon vetämätöntä, ainoastaan innostuksissaan Kaide saattaa nykäistä remmin kireälle - mutta osaa kyllä hyvin löystääkin sen ihan itsekseen. Tätä on harjoiteltu perusmetodilla, eli vetäminen pysäyttää etenemisen, ja jatkamaan pääsee kun on itse löysätty hihna. Kärsivällisiä ja johdonmukaisia on oltu, ja näyttää siltä että tässä iässä ei oppi tosiaan mene ojan pohjalle. Elukkahan on kuin sieni, kaikki opiminen tapahtuu nopeasti. Toivottavasti kaikki tämä hyvä on "selkäytimessä" silloin kun uhmaiät alkavat...

PS. Tänään aloitettiin aamukävelyt pennelin kanssa juuri kun lehdenjakajat lopettelivat hommiaan (vrt. eilisen lopetus), elikkäs VesaK:n yöunet ovat taas kuosissaan... mutta tuote on taas priimaa, ja illalla ollaan 100% uudessa sapuskassa - joka muuten maittaa hyvin sekin.

(muoks: 22:34 ja ensimmäinen ison koiran kakan kokoinen tötterö tulostettu - eteiseen... hmmm, kyllä se taas pyysi, mutta kun en tajunnut ettei se halunnutkaan olohuoneeseen mun seuraani - kissan takia iltaisin koiravapaa alue - vaan ulos, oli siis tulossa hakemaan mua...)

Tänään bongattu: telakka, Itä-Pakila ja haukkuva nöffi

P 6 ulos, 5 sisään
K 4 ulos, 1 sisään
T ...ei mitään...? -no sisäilma kuitenkin

Normipäivä?

Torstai 1.11.2007

Kaiku on siirtynyt ruoasta toiseen. Torstaina saavutettiin se hetki, jolloin yli puolet kupin sisällöstä oli uutta muonaa, ja sehän aiheutti (tai millä noista tietää mikä sen milloinkin aiheuttaa, kaikkea kun imuroidaan koko ajan...) masuun alkavaa pikku "notkeutta". Tämän huomasimme aamulla hieman liian myöhään, emme tajunneet että pentu aamulenkin lopuksi halusi vielä... ju nou. Sisällä sitten maksoimme. Opimmepa sen, että Kaikale osaa tosiaan pyytää ulos, vienosti mutta kuitenkin. Tämä sitten tavallaan pelasti lopun päivän. Ilta tosin oli jo melko pitkällä viimeisen ulkoilun aikaan, hesarin jakajat lastasivat jo kärryjään.

Muuten päivä on ollut tavanomaisen reipasta menoa. Laitanpa tähän pikku klipin tuollaisesta normileikistä Arskan kanssa.



Tänään bongattu: vaihtolava, maitolaatikko ja lehdenjakaja

P 5 ulos, 7 sisään
K 4 ulos, 1 sisään
T ripsikampa

Pääkalloluolassa säpinää

Nastamuumiollammehan on tietenkin oma luolansa. M&M-mallinen kevythäkki hankittiin sekä Arskan agiharrastusta varten että pennelin turvapaikaksi. Se on tosiaan osoittautunut paitsi hintansa väärtiksi pennun oleskelutilaksi, myös loistavaksi pääkalloluolaksi pikku mustanaamiolle! Sinne kannetaan kaikki aarteet, siellä otetaan nokosia, siellä rouskutellaan luita. Se on asuntomme koirakokoontumisten keskus, siellä käy Arska inventoimassa lelut ja hakemassa pentua leikkiin; onpa siellä lötkötellyt Hemppakin, vaikkei alkuun edes mahtunut sisälle ihan häntää myöden.

Pääkalloluola on osoittautunut jopa niin suosituksi, että siellä on otettu käyttöön vuorotteluperiaate: sinne kannetut sohvatyynyt otetaan ulos ennen kuin uusia pizzalaatikoita voidan viedä sisään; siellä tehdään VesaK:n paitojen ja sukkien siivous ennen kuin enempiä puruluita mahtuu nurkkiin; sieltä häädetään talouden kissaeläimet ennen poropoikasen päiväunia.

Pääkalloluolassa on aikasen kiva ovi, säädettävä läppä jonka "läpi" on mukava juoksennella lelujen kanssa, leikin lomassa ja muuten vain kun sattuu olemaan meno päällä. Kun on puruluun syönnin aika, luolan suuaukko sulkeutuu isojen koirien kulkemattomaksi ja muumari voi natustella omassa rauhassaan.

Öisin pääkalloluola hiljenee, mutta mustanaamio ei koskaan nuku sikeästi: hännän heilutus säestää kaikkia asukkaiden öisiä liikkeitä... harmaa haamu valvoo.

Tänään bongattu: pursiseura, lehtipuhallin

P 5 ulos, 5 sisään
K 4 ulos, 0 sisään
T leikkipuiston lapsen villapaidan hiha (vähän)

Taide-Kaide

Tärkeää on aina taide
siitä elon polun Kaide
Siispä olkoon tämä runo
rikkeetön kuin kanan muno
-K. Korppi, suuri lintu ja runoilija
(teksti kuitenkin Jukka Parkkisen)

"What is Art? -Isn't it a man's name?"
-A. Warhol

Siti Laif

Tylsähkön tiistain ratoksi pysähdyimme vakkariulkoilumme lomassa hieman puuhastelemaan. Paikka on tarkalleen ottaen P 6673640, I 2553118 (KKJ 3) eli Snellmaninkadun ja Kirkkokadun kulma. Tällaista siis on kaupunkikoiran arki... Kaiku raasu on joutunut tottumaan kaikkiin kaupungin ääniin ja olentoihin, ja onneksi se on tässä iässä aika "helppoa". Varmaankin aika iso osa kaikesta menee niin "yli" ettei siihen pentu vielä reagoi. Toivottavasti siitäkin jää positiivisia muistikuvia, ettei aivan kauhiasti ala mörköjä tulla nurkista kasvun myötä.




Varsinainen päivän juttukin on samoilta kulmilta. Säätytalon sivustalla tervehdimme ystävällistä bobkättiä ja siitä noussutta kuljettajaa, joka oikeansuuntaisesti arveli Kaikun olevan pohjoista sorttia, tai sitten montaa... Saadessaan porokoiraepäilyilleen vahvistuksen hän kertoi tarinan vuosikymmenten takaa, ajalta jolloin oli ollut nuorena poikana tsupparina presidentin linnassa. Pressana oli tuolloin tietysti Kekkonen, josta muutenkin liikkuu monenlaista urbaanilegendaa. Tunnettu hän oli monesta, ei vähiten suosiostaan naisten parissa. Tämänkin tarinan mukaan hänellä oli ollut eräs lappilainen ystävätär, joka kutsuttiin jonain vuonna linnan juhliinkin. Daamilla oli kaksi lapinkoiraa, joita hän ei kuitenkaan suostunut jättämään pitkän vierailunssa ajaksi kotikonnuille. Lisäongelmana oli tietenkin se, että koirat olivat tottuneet ulkoilmaelämään, joten niillepä ei noin vain löytynytkään kortteeria pääkaupungin sydämestä. Niinpä itsenäisyyspäivän aattona valtion timpurit rakensivat koirankopin kahdelle lappalaishurtalle - hotelli Hesperian kattoterassille! Sieltä sai haukku raikaa!

Tämä tarina on tosi. Tai ainakin se voisi olla.

Tänään bongattu: ompelukone näyteikkunassa, sadevesiviemäri

P 7 ulos, 4 sisään
K 5 ulos, 0 sisään
T kissan mielenrauha

Homma edelleen hakusessa

Maanantai 29.10.2007

Viikko alkoi lievän hapuilun, tai hakuilun, uutuudenhohtoisissa merkeissä. Hakuiluosastolla tehtiin kolmen koiruuden tehoisku Korson raunioradalle. Arska hoiti omat vakkarihommansa hyvällä tarmolla, ja Kaikulainen pääsi sulostuttamaan harjoittelijoiden iltapuhdetta omalla olemuksellaan ja taskunamihakuisuudellaan. Hemppakin pääsi sentään pikku lenkille VesaK:n kanssa kahden, voi sitä riemun määrää!

Hapuilevaa hakusessa olemista edustaa tuo K-osasto, jossa koettiin parikin "sisätapahtumaa" - tosin oma osuutensa lienee ollut sunnuntaisella peltolenkillä pienine papana- ja pahnavälipaloineen... Yöllä (n. 03:00, ääni kuultiin muttei tajuttu nousta) oli ilmestynyt melkoinen läjä, ja 05:00 tehtiin lähtöä puistoon. Kiireestä huolimatta lötkähti pikku läjä keskelle eteisen mattoa, tismalleen samaan paikkaan kuin edellinenkin. Ysin pläjäyksessä oli jo kiintenemisen merkkejä, ja seuraava tuloste nähtiinkin vasta iltalenkillä. Eli mistään vakavasta häiriöstä ei ollut kyse!

VesaK ja Kaiku kävivät myös hieman pidemmällä lenkillä ihan kahdestaan, kierrettiin lähikortteleita ja juteltiin mukavien setien ja tätien kanssa. Uusina tuttavuuksina olivat omenapuun pudokkaista nauttivat tilhet ja leivänmuruja napostelevat pulut, joita molempia taivasteltiin Ritarihuoneen puistikossa.

Tänään bongattu: nokkakärryt, betoniporsas

P 7 ulos, 5 sisään
K 4 ulos, 2 sisään
T isännän unet

Nenä maassa

Kaikun nenänkäyttötaipumuksesta oli juttua jo aiemminkin, mutten malta olla heittämättä löylyä lauteille (...ööh?) Eilen Mustikkamaalla pidimme taukoa männynkäkkärän vierellä. Maassa lojui sadoittain pikku männynkäpyjä. Kaiku nappasi yhden suuhunsa ja alkoi pureskelemaan sitä, mistä en oikein tykännyt juuri siinä tilanteessa. Otin kävyn pois ja heitin maahan koiran taakse. Pentu pieni se kääntyi ympäri ja haki saman kävyn välittömästi suuhunsa. Siitä se idea sitten lähti: Valitsin sattumanvaraisen kävyn, hieraisin sitä pikkaisen lihapullalla, annoin pennun haistaa sitä ja heitin parin metrin päähän muiden käpyjen joukkoon Tai ensin se lipesi kädestä, joten nostin sen ja heitin sitten sinne aiottuun paikkaan. Sitten käänsin koiran oikeaan suuntaan, ja sehän lähti heti nuuskien liikkeelle...suoraan siihen kohtaan, johon se käpy oli ensin pudonnut. Ankara nuuskutus ei tuottanut tulosta, joten matka jatkui (vastatuuleen) kohti käpykasaa, josta oikea käpy löytyi (tietenkin) välittömästi. Jälkikoiran ura siis jatkuu.

Tänään tein sitten lenkin päätteeksi pienen makkararuudun, tällä kerralla astetta edellistä isomman ja huolellisemmin duunatun, se ensimmäinen. Pentu ruudun kulmalle, ja voilà, kaverihan kävi ruudun läpi systemaattisesti, skannasi reunat tuulen alta lähtien ja sinne "takareunalle" päätyen. Tuuli vähän kierteli, joten ruutu tuli sivutuuleen, vaikka tein sen vastatuuleen, mutta lähdöstä pentu kääntyi ensin myötäiseen, saavutti tuulen alapuolisen rajan, meni vähän yli, palasi takaisin, ja lähti luotaamaan: ensin takaraja, sitten toinen reuna, sisäkautta takaisin tuulen alle, keskusta-toinen reuna ja taas "ylämerkille". Ruudun ulkopuolella kävi nokka ja pari tassua niitä reunoja etsiessä, mutta selvästi tuuli antoi hyvän osviitan etsinnän kohdistukselle. Tuli vielä siksakkia ruudun sisustaa takaisin kohti aloituskulmaa, jolloin kutsuin sen pois. Muutama nami jäi ruutuun, ehkä vähän aiemmin olisi pitänyt ottaa pois mutta kun se oli niin intensiivinen, niin jäin siihen ihastelemaan.

No näinhän sen pitääkin mennä, luontaisten taipumusten vahvistamisestahan tässä on kyse. Toivottavasti onnistun pitämään yllä mielenkiintoa, ei parane tehdä tästä mitään rutiinia. Leikkinä silloin tällöin tällainen on varmaan tehokkainta tässä iässä, ja sopivia taukoja tekemiseen.

Tästä tulikin mieleeni, että Arwolle Pia on aloittanut maahanmenon uudelleenopetuksen "oikein" kaikilta neljältä tassulta suoraan, ettei tulisi etenemistä kaukokäskyillä. Nyt pennun ensimmäisen viikon aikana on isojen koirien koulutus ollut jäissä, mutta tänään Pia piristi Arskaa pikku tokoilulla - ja Arwohan meni uudella tyylillä maahan! Selvästi oli oppi muhinut poropollassa, kovin monta kertaa ei uutta tyyliä nimittäin ole opeteltu.

Tänään bongattu: kynnöspelto, potkulauta

P 7 ulos, 4 sisään

K 4 ulos, 1 sisään (huokaus)

T toiset kengännauhat, olohuoneen matto (1xK)