Päivien "normalisoituessa" vähitellen on Kaikun elämään astunut uusia ulottuvuuksia. Nyt on täytynyt oppia olemaan ilman ihmisiä, jopa tuntitolkulla. Alkuun järjestettiin oppikirjamaisesti kompostointi: erotettiin verkolla "oma tila", johon hommattiin kaikki fasiliteetit alkaen Pääkalloluolasta (kuvassa taustalla) ja päättyen kattaukseen puruleluja ja muita puuhastelurekvisiittaa. Oma vessa oli itsestäänselvyys.
Ensimmäisistä kokeiluista viisastuimme jonkin verran: pennun aktiviteetit meidän poissaoloaikanamme olivat varsin erikoisia, absurdiudessaan suorastaan surrealismia lähestyviä (kuvassa etualalla). Olimme siis lähes pakotettuja luopumaan kompostointiajatuksestamme. Tämänhetkisenä johtonuoranamme on puisto-osastolta opitun hallitun hoitamattomuuden periaatteen sovellus: keräämme läppäreiden laturit lattialta ja lähdemme.
Mattojen suhteen (kuvassa osittain pennun alla) olemme kehittäneet nerokkuudessaan vertaa vailla olevan menetelmän: ne ovat lattialla. Samoin kirjahyllyssä majailee kirjoja, sohvalla on sohvatyynyjä, ja narikassa on kenkiä.
Vakavasti puhuen, kenkien suhteen on kyllä ilmennyt tiettyjä ongelmia:
Joka tapauksessa tämä yksin (tai kolmin, ovathan ne vanhemmat koirat toki myös läsnä) jääminen ja oleskelu on alkanut leppoisissa merkeissä. Kaikki vähäiset koiruudet tapahtuvat silmiemme alla. Lisäksi koiruudella tuntuu olevan korsikalaisittain katsoen (vrt. Goscinny & Uderzo 1975) vähintäänkin hyvät edellytykset kasvaa isoksi...
Tänään bongattu: humalainen setä klubitakissa
P & K -osasto suljetaan. Ei niitä muista pirukaan. Mutta kaikki sisälle pissaamisen mahdollisesti vielä jäljellä olleet estot ovat karisseet. Onneksi asumme isossa kerrostalossa - omat ja naapurin hesarit eivät kyllä riittäisi mihinkään...
Lähteet: Goscinny, Rene & Albert Uderzo (1975): Asterix Korsikassa. Helsinki: Sanoma Oy. 44 s.
1 kommentti:
Meidän sohvallamme oli sohvatyynyjä.
Painotus sanalla OLI. Katla hoiti homman kotiin tyylillä, joka sopi ylipitkään maanantaityöpäivään.
Lähetä kommentti