sunnuntai 28. lokakuuta 2007

Nenä maassa

Kaikun nenänkäyttötaipumuksesta oli juttua jo aiemminkin, mutten malta olla heittämättä löylyä lauteille (...ööh?) Eilen Mustikkamaalla pidimme taukoa männynkäkkärän vierellä. Maassa lojui sadoittain pikku männynkäpyjä. Kaiku nappasi yhden suuhunsa ja alkoi pureskelemaan sitä, mistä en oikein tykännyt juuri siinä tilanteessa. Otin kävyn pois ja heitin maahan koiran taakse. Pentu pieni se kääntyi ympäri ja haki saman kävyn välittömästi suuhunsa. Siitä se idea sitten lähti: Valitsin sattumanvaraisen kävyn, hieraisin sitä pikkaisen lihapullalla, annoin pennun haistaa sitä ja heitin parin metrin päähän muiden käpyjen joukkoon Tai ensin se lipesi kädestä, joten nostin sen ja heitin sitten sinne aiottuun paikkaan. Sitten käänsin koiran oikeaan suuntaan, ja sehän lähti heti nuuskien liikkeelle...suoraan siihen kohtaan, johon se käpy oli ensin pudonnut. Ankara nuuskutus ei tuottanut tulosta, joten matka jatkui (vastatuuleen) kohti käpykasaa, josta oikea käpy löytyi (tietenkin) välittömästi. Jälkikoiran ura siis jatkuu.

Tänään tein sitten lenkin päätteeksi pienen makkararuudun, tällä kerralla astetta edellistä isomman ja huolellisemmin duunatun, se ensimmäinen. Pentu ruudun kulmalle, ja voilà, kaverihan kävi ruudun läpi systemaattisesti, skannasi reunat tuulen alta lähtien ja sinne "takareunalle" päätyen. Tuuli vähän kierteli, joten ruutu tuli sivutuuleen, vaikka tein sen vastatuuleen, mutta lähdöstä pentu kääntyi ensin myötäiseen, saavutti tuulen alapuolisen rajan, meni vähän yli, palasi takaisin, ja lähti luotaamaan: ensin takaraja, sitten toinen reuna, sisäkautta takaisin tuulen alle, keskusta-toinen reuna ja taas "ylämerkille". Ruudun ulkopuolella kävi nokka ja pari tassua niitä reunoja etsiessä, mutta selvästi tuuli antoi hyvän osviitan etsinnän kohdistukselle. Tuli vielä siksakkia ruudun sisustaa takaisin kohti aloituskulmaa, jolloin kutsuin sen pois. Muutama nami jäi ruutuun, ehkä vähän aiemmin olisi pitänyt ottaa pois mutta kun se oli niin intensiivinen, niin jäin siihen ihastelemaan.

No näinhän sen pitääkin mennä, luontaisten taipumusten vahvistamisestahan tässä on kyse. Toivottavasti onnistun pitämään yllä mielenkiintoa, ei parane tehdä tästä mitään rutiinia. Leikkinä silloin tällöin tällainen on varmaan tehokkainta tässä iässä, ja sopivia taukoja tekemiseen.

Tästä tulikin mieleeni, että Arwolle Pia on aloittanut maahanmenon uudelleenopetuksen "oikein" kaikilta neljältä tassulta suoraan, ettei tulisi etenemistä kaukokäskyillä. Nyt pennun ensimmäisen viikon aikana on isojen koirien koulutus ollut jäissä, mutta tänään Pia piristi Arskaa pikku tokoilulla - ja Arwohan meni uudella tyylillä maahan! Selvästi oli oppi muhinut poropollassa, kovin monta kertaa ei uutta tyyliä nimittäin ole opeteltu.

Tänään bongattu: kynnöspelto, potkulauta

P 7 ulos, 4 sisään

K 4 ulos, 1 sisään (huokaus)

T toiset kengännauhat, olohuoneen matto (1xK)

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hyviä nenänkäyttöharjoituksia siellä! Kaikulainen on kovin pätevä nuuskintahommissa.

Tuohon Arwon oppimaan etenemättömään maahanmenoon pitäisi Hra Muhin kanssa paneutua..

Anonyymi kirjoitti...

Äskeisen kirjoitteli Sanna&Musti, ajatus taas sormia nopeampana, niin viesti karkasi matkaan.

Anonyymi kirjoitti...

Kaikulla on laatunenä!
Ja erikiva blogi!
t. Kaisa, jonka koirat on ihan antijälkikoiria

Anonyymi kirjoitti...

Kaiku vaikuttaa olevan oikein pätevä äijä. Kipinäkin tykkäisi kovasti, jos senkin emäntä aktivoituisi hieman enemmän eikä uppotuisi kirjoituspuuhiinsa;)

Terkuin,
Anna, Kuutti ja Kipinä