Kesäturkki lähti

"Viideltä saunaan ja kuudelta putkaan..." No ehkä Kaikun lauantai ei aivan noin raflaava ollut, mutta käytiinpä työväen jo muinoin suosimalla Mustikkamaan rannalla riekkumassa isosten kanssa. Rannathan ovat tähän vuodenaikaan tyhjät, eikä muita liikkujiakaan liiemmälti näy.

Kaikuhan on syyskesän lapsi, joten ainoa turkki joka sillä on on luonnollisesti kesäturkki. Sen se sitten "heitti" oikein komealla tavalla. Isoille koirille nämä rantahietikot ja -matalat ovat hurjien juoksuleikkien, kahlailun ja kepinvedon lempparipaikka. Pentu pääsi nyt elämänsä ensimmäistä kertaa ottamaan tuntumaa Itämeren murtovedestä.

Aikansa rantamatalassa tallusteltuaan pikku villieläin päätti ottaa suunnakseen Korkeasaaren, mutta eipä ollutkaan meri pirskatti soikoon ehtinyt jäätyä. Upeasti tepastellen penneli poistui suoraan kohti "ulappaa", pohjan katoaminen jalkojen alta ei tahtia hidastanut, ja matka jatkui kohti etelää... VesaK oli jo puolisäärtä myöden Suomenlahdessa ja noin 0,5 sekunnin päässä sukelluksesta kun arvon pirpana kuitenkin otti isäntäväen varsin äänekkäistä vinkeistä vaarin, kääntyi satakahdeksankymppiä ja palasi kesykoiran hommiin. (huhhuh...)

Rantautumisen jälkeen koko joukkio oli muutaman sekunnin luovan hiljaisuuden vallassa, ikäänkuin pohtien millaiseksi maailma oli tällä välin muuttunut. VesaK:n harmiksi taluttimen lukko oli täynnä hiekkaa, joten pikkuisen kytkeminen viivästyi ratkaisevan sekunnin - jonka aikana alkoi VALTAISA hepulström! Hiekassa kyljellään, hiekassa selällään, hiekassa erityisesti mahallaan amfibioporkkiksemme otti "kevyen" turkinhoidon ynnä hiekkanaamion, ilmeisesti jottei jälkipyykkiä tulisi niin mittavasti... Villi juoksentelu jatkui kuin mitään uimaretkeä ei olisi koskaan ollutkaan. Rantaeläin!

Isoimman ilon jälkeen kaivoimme Kaikun hiekkakuorrutuksestaan ja tarkistimme turkin märkyysasteen - päältä märkä, alta kuiva; ainoastaan tassuista läpimärkä; kokonaan kuivaa päälaella ja niskassa-etuselässä. Loistava luontainen suojaus! Poistuimme kuitenkin tuuliselta rannalta ja kotimatkallekin lähdimme "etuajassa", ettei vain pikkuinen vilustuisi, tokihan märkyys aina viilentää tunnelmaa. Kotona odotti sitten lämmin suihkutus.

Bongattu tänään: Kaisaniemen puisto, sadoittain männynkäpyjä

P 7 ulos, 4 sisään

K 6 ulos, 0 sisään

T: keittiön matto (1xP)

Pennun uni

Perjantai 26.10.2007

Tänään keskityttiin "lepäilemään". Iltalenkillä käytiin Haltialassa, juoksenneltiin Vantaanjoen rannalla, sänkipelloilla ja ihanan mutaisilla pellonreunoilla. Leikisti rähjättiin toisillemme, pureskeltiin ja painittiin, kuunneltiin vantaalaisen pystykorvan haukkua joen pohjoispuolelta. Happihyppelyn jälkeen uni maittoi...







P&K-osastolla palattiin normikäyrälle, eilinen taisi olla jokin tilastokukkanen...

Tänään bongattu: rullasukset

P 6 ulos, 4 sisään
K 5 ulos, 0 sisään

T ei mittää

Pissan puolitus

Torstai 25.10.2007

Torstaina tapahtui pissan puolitus. Ilmeisesti sisälle pissaamisen ujous karisi yhtä jalkaa olohuoneen matolle tehdyn, puoliksi onnistuneen pissausreissun kanssa. Yllättävää tässä episodissa oli lähinnä se, että kun nappasin Kaikun matolta sylkkyyn, valmistauduin saamaan samalla pienen kastelun itsekin - mutta sepä laittoikin hanan kiinni! Läksimme siis puistoon saman tien, ja siellä hana aukesikin välittömästi.

Sisäpissan suosio on siis kasvussa. Varsinainen puolitus on tullut kerralla pissatussa määrässä. Tämä toki näkyy vastaavasti pissauskerroissa, ja edelleen sanomalehtipaperin kulutuksessa - olisipa hauskaa jos se joskus osuisi vain osaan lehdistä, ettei tarvitsisi kaikkia vaihtaa joka kerralla...

Jottei tämä nyt aivan P&K-jutuiksi menisi, täytyy hieman kehaista penneliä (jälleen). Isojen koirien kanssa on tehty noin yksi yhteinen lenkki per päivä, ja Kaiku on erittäin reippaasti jengissä mukana. Isot koirat tekevät kuitenkin hieman pidemmän lenkin kuin pikkuinen, joten toinen meistä jää pennun kanssa odottelemaan sopivaan paikkaan. Noh, siinähän pitää keksiä jotain puuhaa, ettei kone ala kuumentua jäähdytysilman puutteessa ;-)

Odotellessani opetin hieman istumisen alkeita, ja yksi nami tipahti nurmikon sekaan. kaiku etsi sen niin touhukkaasti, että tein pienen "makkararuudun" pentunameilla nurmikolle. Annoin se omaehtoisesti puuhastella, johdatin sinne ruudun reunalle, ja katselin kuinka porkkiksenalku tyylipuhtaasti kävi läpi ruudun reunat ja etsi namit. Olin aikasen yllättynyt että se skannasi ne reunat niin selkeästi, ehkä sillä on tuo nenän käyttö tosiaan verissä. Kerroin tästä siipallekin kun jatkoimme matkaa yhdessä, johon hän tokaisi jotensakin näin: "No mä annoin sen etsiä nameja isojen koirien kanssa siellä mökillä toissapäivänä, se tajusi sen ihan heti, et hei kerro pahvi jotain uutisii ..." Joopa joo. Jälkikoira!

Tänään bongattu: tammenterho, (mua) kuvaava turisti ja hammastikku

P 4,5 ulos, 8,5 sisään

K 5 ulos, 0 sisään

T kengännauhat

Valloituksia

Keskiviikkoaamu. Isäntäväki on jättänyt herätyskellon pois päältä, sillä onhan perheessä elävä vekkari. Aamukahdeksalta on talossa kuitenkin hiirenhiljaista. Ujosti Kaiku kömpii yösijoiltaan tervehtimään, haukotellen ja venytellen antaumuksella. Missäköhän ne yöpissat mahtavat olla, ajattelee tässä vaiheessa pennunomistaja. Kun niitä ei löydy, lähdetään pikkuisen kanssa ulos jo tutuksi käyneeseen puistoon aamupissalle - hädänhän täytyy olla hirmuinen. Parinkymmenen minuutin kävely ympäriinsä ei kuitenkaan tuota tulosta, hmm. Sisään tuloa seuraa tietty sitten iiisoo pissa eteiseen asetetuille papereille. Ehkä idea ei olekaan vielä porosen päässä aivan kirkas...

Tänään on valloitettu uusi kaupungin osa, Kivinokka. Kaiku pääsi tepsuttelemaan vapaana pitkin pikku kävelyteitä ja mökkeröisten pihojakin - näin loppusyksystä tuo siirtolaparatiisi on todella hiljainen. Lopuksi pistäydyttiin Vanhankaupunginlahden luontopolulla, ja tutkailtiin hetken verran siivekkäiden muuttopuuhia näköalatasanteelta.

Tämä matkanpoikanen jatkui eläinlääkärin hellään huomaan, ensimmäiset rokotukset olivat ohjelmassa. Hieman jännitti mutta helppo hommahan tuo oli. Arwo ja Hemppakin pääsivät lääkäriin, edellinen silmätarkkiin ja jälkimmäinen rokotukseen. Arskan silmät todettiin terveiksi, hienoa velipoika! Arskalle laitettiin myös uusi siru toimintansa lopettaneen tilalle, jotta tarkista tuli virallinen. Kaikulla oli tilaisuus ottaa muutamat tirsat isompiaan odotellessaan. Valloitettu tämäkin!

Iltapuhde on sekin ollut "valloittava." Tällä hetkellä Kaiku on Pian sylissä rauhoittumassa, illanvietto meni aavistyksen OD:n/ADHD:n puolelle. Eläinlääkärin jälkeen Kaiku nukkui taas "pitkän" matkan Pakilasta keskustaan, ja kotona se sitten puuhasteli kaikessa rauhassa puruluun ynnä pehmolelujen kera, kunnes oli aika lähteä Tervasaareen iltaulkoilulle. Iso koiratarha olikin tyhjänä, joten juoksentelimme ympäriinsä hetken, ja Arwo ja Kaiku lopettivat retken pieneen painiskeluun nurmikolla. Kotiin paluuta ei kuitenkaan seurannut odotettu simahdus vaan "hirviä härdelöinti". Arskakin liittyi riekkuporukkaan ja hetkessä oli meno sellaista, että... no sanotaan vaikka että pienemmästäkin on jengiä häädetty.

Uskomattomalla tavalla Kaiku onnistui kyllä nukkumaan jopa kolmeminuuttisen automatkan Terviksestä kotiin - näyttää siltä, että se nukahtaa joka kerta kun auto lähtee liikkeelle, retkottaa sylissä ja oikoo koipiaan nautinnollisesti. Retkieläin!

Tänään bongattu: pikeä levittävä setä

P 5 ulos, 2 sisään

K 5 ulos, 0 sisään

Kuvatuksia

Oltiin maanantaina Haltialassa lenkillä...



Isoveli valvoo



ja taas uni maittaa

Porvoon Kaiku

Tiistai 23.10.2007

Tiistaipäivästä päätettiin tehdä kokemuspainotteinen. Meillähän on vapaa-ajan paikkana vanha pikku torppa Porvoon tienoilla, pihakin on aidattu ja aitaa varta vasten pentuvarmistettu mennäviikolla. Niinpä pennelmobiili lastattiin kevythäkillä, koirilla, vedellä ja eväillä. Kaiku sai ensimmäistä kertaa matkustaa takaosassa isojen koirien kanssa, ikiomassa kevythäkissään. Hieman meitä jännitti, miten pikkuinen sopeutuu muutokseen - mutta turhaan! Jo Porvoon moottoritielle tultaessa penneli oli umpiunessa, ja Epoossa torpan pihalle astelikin uninen ja venyttelevä pieneläin.

Uutta ympäristöä ei tarvinnut kauan kyttäillä, olihan paikka täynnä tuttujen koirien hajuja. Maalaisilmako lieni syynä vaiko syksyn lehdet, mutta pikku kullannupustamme kuoriutui tällä pihalla esiin riiviömäisillä syöksyillä partisvanhustamme kiusaava, Hempan hurjaa haukkua puutarhapenkkien alle pakeneva, ja edelleen hyökkäys-haneen-hyökkäys-haneen -tyylisesti riekkuva otus. Kyllä piisasi ääntä mäjessä! Myös kasoihin haravoidut vaahteranlehdet kirvoittivat hurjia syöksyjä, pomppuja ja rähinää. Illalla kotiin palatessa matka sujui taas turhankin leppoisasti: Kaikuhan oli levänneenä kotiovella, ja rauhallisen iltahetken sijaan saimmekin seurata porokoirajamboreeta! Kyytiä saivat niin omat kuin toistenkin lelut, terminoitiinpa siinä sivussa yksi kissanruokalaatikko ja pakastepizzapakettikin (nämä oli toki asetettu vartavasten leikkikaluiksi), ja hermot revittiin riekaleiksi niin Hempalta kuin Arskaltakin. Erityismaininta tuli kuitenkin keittiön bambuverhon vainoamisesta siihen pisteeseen, että se evakuoitiin olohuoneen ruokapöydälle rauhallisempia aikoja odottelemaan...

Tänään bongattu: elävä tuli hellassa

Päivän P&K-saldo: pissa, ulos ”muutama”, sisään ”muutama”; kakka, ulos 4 - sisään 0

PS. tästä lähtien alan pitää tarkempaa kirjaa P&K-luvuista...

Melkein sukua julkkikselle

Maanantai 22.10.2007

Arki oli edessä Kaikullakin ennen pitkää. Aamupissan aikaan hälinä ja ihmispaljous kotikadullamme olivatkin aivan toista kuin viikonlopun raukeina hetkinä. Ahkera ulkoilu oli kuitenkin kantanut hedelmää: nyt olivat kävelijät, polkupyörät, autot, bussit ja raitiovaunut jo itsestään selviä statisteja, joita ei tarvinnut mitenkään erityisesti ihmetellä. Uutta oli sen sijaan leikkipuiston mekkala, onhan naapurissa iso päiväkoti jonka ”asukit” viettävät kauniina päivinä aikaansa ulkosalla. Äkkiä tämäkin elämöinti oli tutkailtu ja vaarattomaksi todettu.

Ihmisiä täällä kaupungissa tapaa väistämättä. Useimmiten vieraat vain pyyhältävät ohi omilla matkoillaan, mutta saattaapa joku jäädä joskus ottamaan lähempääkin kontaktia. Erityisesti tämä koskee kyllä pikkupenneleitä. Kaduilla on lähes mahdotonta käydä pienimmälläkään pissalla ilman että joku ystävällinen setä tai täti yrittää tulla lepertelemään, rapsuttelemaan ja isäntäväen kanssa turisemaan. Tilanteesta riippuen tämä saatetaan salliakin. Eri lähestymistyylien sekametelisoppaan Kaiku suhtautuu tyynen rauhallisesti: "kas, tuokin haluaa tutustua, mennään siis moikkaamaan!"

Kohokohtia ovat eittämättä olleet ”julkkiskontaktit”: presidentti Koivisto hymyili Kaikulle vastaan kävellessään, ja Siimeksen Pentti Hippu-koirineen pysähtyi turisemaan pennun ihanuudesta. Vähänkö me ollaan sisäpiirissä, melkein jo bestiksiä!

Myös muita kaupunkilaiskoiria tulee vastaan joka nurkan takaa. Hauvoja onkin ihmetelty enemmän kuin mitään muuta. Lähempää tuttavuutta ei päästä tekemään (rokotustenkaan takia, mutta) ennen kaikkea sen takia, että periaatteenamme tulee olemaan ettei vieraita koiria tervehditä hihnassa. Ainoastaan muuten tutuksi tulleita voidaan hillitysti moikata tilanteen niin vaatiessa.

Toistaiseksi Kaikun on siis tyydyttävä istumaan ja tutkailemaan näitä mitä merkillisimmän näköisiä karvakorvia - yksikään ei ole näyttänyt lainkaan porokoiralta, saati sitten partakoltiaiselta! Parin haukkuvan rekun kohdalla Kaikukin on puhahtanut lievästi, toki peppu koko ajan tiukasti tantereessa.

Tänään bongattu: leijonan karjahdus

Päivän P&K-saldo: pissa, ulos ”muutama”, sisään ”muutama”; kakka, ulos 4 tai 5 - sisään 0

"Melkein sukua julkkikselle" -otsikosta kiitos lapikkaalle!