Mobiilikaiku

Sunnuntai 21.10.

Pyhäpäivä valkeni tavanomaisen uneliaana… pois lukien Kaikukammio, jossa erään porokoirapienokaisen tassujen töminä pani vipinää myös isäntäväen kinttuihin. No tähänhän oli myös varauduttu, suunnitelmana on ollut ottaa pentua korvista (vrt. härkää sarvista) hetimiten, ja vaikka pelkän univelan voimalla selättää sisäkakka jo ensimmäisessä erässä. Tämä toki tarkoittaa jopa kymmenkuntaa ulkoilua päivittäin, mutta onhan palkkiokin mojova. Tähän asti on onnistuttu täydellisesti!

Tylsäähän koiranpennun elämä toki olisi, jos kaikki ulkoilu tapahtuisi hihnassa. Niinpä perhefarmari valjastetaan pennelmobiiliksi, jolla hurautellaan avarampien nurmikenttien äärelle. Sunnuntaina tutustuttiinkin Haltialan tilan sänkipeltoihin kävelyreitteineen – kaikki kolme saivat rypeä mudassa ilman sen enempiä rajoitteita kuin mitä kahden ihmisen suista irtosi: ”EEEII!” ”TÄÄLLÄÄÄÄ!” ”mennääännn!” Tuloksena rättiväsynyt mutta hymyileväinen jengi.

Autoilu on sujunut oikein mallikkaasti: tähän asti on matkaa taitettu etuistuimen jalkatilassa tai Pian sylissä. Auton hallintalaitteita pitää katsella alkuun tarkasti, vilkkua kuunnella ja vaihdekeppiä katsella. Sylkyssä uni tahtoo kuitenkin tulla jo muutaman kilometrin jälkeen. Pahoinvoinnista ei ole ollut vielä mitään oireita!

Tänään bongattu: peltohiiri livenä

Päivän P&K-saldo: pissa, ulos ”muutama”, sisään ”pari-kolme”; kakka, ulos 4 - sisään 0